keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Hoh hoijaa!

Alkaa hiukan kevätväsymys painaa päälle. Vielä pitäisi hoitaa muutama näytös ja tehdä pieni demo mediaserverillä syksyllä tulevaan produktioon. Nyt täytyy pitää pientä luovaa taukoa, kun toinen kone renderoi materiaalia aluksi pienempään formaattiin kuin esitettävä materiaali, ihan vain malliksi...

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Monta rautaa tulessa

Tässä mennään Audi-myyjille tilauksesta Viimeistä suurista rakastajista. Näytöksessä on sen verran luppoaikaa, että ehtii paneutumaan muihin töihin samalla. Katselen työkaluvaihtoehtoja projisointimateriaalin valmistamiseen. Tavoitteena on tietenkin löytää välineet avoimen lähdekoodin puolelta. Pitäisi vielä tänä keväänä aloittaa syksyn tuotantojen projisointimateriaalin valmistus. Tulossahan on tietenkin mediaserverikin, joka otetaan haltuun myöskin toukokuun aikana samalla kun pyöritetään loput kevään näytännöt. Samalla tässä toisella kädellä valmistuu farssi ensi-iltaan pääsiäisen jälkeen. Ja kurssillekin pitäisi mennä... niin ja on tässä vielä keikkaakin tiedossa...

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Terveisiä Tukholmasta!

Kävimme pienellä porukalla keikalla oikein Tukholmassa. Pakettiauto oli pakattu niin piukkaan, että yhdestä lavastuselementistä piti ruuvata kehikko irti että mukana tarvittava sisäosa saatiin mahtumaan kyytiin. Otin mukaan kevyen äänentoistojärjestelmän, kevyen kaiuttimien puolesta, muuten laitteisto oli sama kuin kotona esityksissä. Valoja sopi telineineen mukaan 12 hyvin valittua kanavaa. Niillä pääsi hyvin jo tunnelmoimaan. Keikkapaikka oli tietenkin kolmannessa kerroksessa ja mulla apuna viisi naista ja liian pieni hissi. Suurin palikka piti kiikuttaa talon halki isompaan hissiin ja sieltä esitystilaan. Muuten kaikki menikin oikein mainiosti. Keikan jälkeinen päivä vietettiinkin sitten kaupungilla kukin tahoillaan. Seuraava keikka on myöskin ruotsinkielisellä alueella eli Vaasassa.

Tässä keikkapaikka Regeringsgatanilta katsottuna. Keikka-auto kaksi päivää sakkopaikalla ilman pikavoittoa...

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Vapaalla tänään

Nyt on saatu kaksi esitystä valmiiksi sitten viime kirjoituksen ja eilen aloiteltiin jo seuraavaa. Yläkerran Sopusoinnusta tuli kaikin puolin toimivan näköinen kokonaisuus ja alakertaan tehtiin runojuttu ( Ei stä koskan tiär, kuka tuloo käymähän ) hiukan nopeammalla tempolla. Tein siihen ensin viikon verran äänimateriaalia valmiiksi ja sitten kun saatiin alta poistettua edellisen jutun lavastus, niin viikossa puristettiin teokselle visuaalinen ilme. Tiistaista perjantaihin harjoiteltiin suhteellisen tiiviisti, parhaana päivänä oli neljä läpimenoa... ja viimein lauantaina sai ensi-iltayleisö esitykseen kuuluvat pullakahvit eteensä. Omasta mielestä esitys onnistui todella hyvin.
Autojen kanssa on aina vaikeaa. Pari viikkoa sitten tuli pakettiauto peruuttamalla kylkeen ja sain sen sitten viime viikon torstaina pellit siloiteltuna korjaamolta. No, eiköpä vain eilen napsahtanut takaa jarrusylinteri sopaksi. Juuri viime vuoden lopulla vaihdoin toiselle puolelle ja nyt odotellaan huomista, että pääsee/saa/joutuu vaihtamaan sinne toisellekin puolelle uuden palikan. Minä sitten tykkään maata auton alla huonossa asennossa, huonojen/puuttuvien työkalujen kanssa hakkaamassa päätäni lattiaan taikka auton pohjaan.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Vuoden ensimmäinen kirjoitus

Taas on uusi vuosi lähtenyt käyntiin. Töissä on ollut hiukan toisenlainen jakso käynnissä, kun olen tehnyt taustaprojisointeja tulevaan ensi-iltaan. Hommaan sisältyi jostain elokuva-arkistosta kaivettujen dokumenttifilmien käsittelyä, valokuvausta, videokuvausta, kuvankäsittelyä, videoeditointia jne, kunnes kaikki oli poltettu dvd-levyille näytösajoa varten. Ensi-ilta on ensi viikon lauantaina, joten oma osuus tuli viikkoa ennemmin valmiiksi. Onhan siinä vielä hiomista, varsinkin näyttämön suunnalla, kun ohjaaja poisti viime metreillä ( ensimmäisen ja toisen valmistavan harjoituksen välillä ) lavastuksesta kaikki huonekalut. Nyt siellä pyöritellään hirsijäljitelmiä, eikä vielä ole täysin selvää, että kuka ja mihin...
Kotona pidellään koiria erillään, kun pikkunartulla on ensimmäiset juoksut, eikä urosraukka voi käsittää, missä on se viehkeä narttu kun näkyvillä on vain pikkupentu.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Näytöksen aikana

Näytös pyörii omalla painollaan tuossa etuvasemmalla. Tässä kohtaa on puolen tunnin tauko ennenkuin seuraavan kerran pitää "painaa nappulaa". Aamu alkoi täydellisesti. Piti lähteä kaupungille, mutta autossa jäi jarrunesteen merkkivalo palamaan. Pihassa näkyi nestejälki, mistä saattoi nopeasti päätellä vuotokohdan. Ei muuta kuin rengas irti ja tutkimaan jarrurummun sisältä mikä siellä vuotaa. Löytyihän se vika jarrusylinteristä. Polkupyörä jalkojen väliin ja sillä kaupungille etsimään varaosaa. Ei löytynyt, piti tilata ja toivottavasti tiistaina päästään asiaan. Polkupyörällä kaaduin kaksi kertaa tulomatkalla, ekalla kerralla takajarru meni lukkoon eikä auennut ennenkuin pyörä pysähtyi. Toisella kerralla putosivat ketjut päältä ja takarengas taas lukkoon ja hallitsematon sivuluisu, polveen sattui aika helvetisti. Enää kolme yhtäpitkää matkaa ajettavana tänäpäivänä, montakohan kertaa vielä ollaan kontallaan pyörän kanssa...

maanantai 3. marraskuuta 2008

Vapaapäivänä

Ikkunasta näkyy luminen puutarha. Tänään saavutetaan taas yksi merkkipaalu. Pitkän uurastuksen jälkeen löysimme uuden kodin perheemme kettuterrierille ja tänään on luovutuspäivä. Aluksi tilanne tuntui hyvinkin huojentavalta, mutta nyt tuntuu, että joutuu tässä hiukan surutyötäkin tekemään. Vappu on kuitenkin kuulunut perheeseemme 5,5 vuotta, jona aikana siitä on löytynyt nimensä mukaisesti Vappu, niin hyvässä kuin pahassakin. Ensimmäinen kokemus Vapusta oli, kun saavuimme kotiin hakumatkalta ja menimme takapihalle pissalle. Koirakirjat sanovat pennun pysyttelevän omistajansa jalkojen juuressa ja tutkivan sieltä maailmaa. Ennenkuin saimme selkämme oikaistuksi, niin Vappu oli naapurin mamman puutarhassa... Eilen kävimme russeliporukan kanssa keinoluolalla kettua katsomassa ja näimme siellä Vapun pennun ( nyt jo vuosi ja kolme kuukautta ), se oli aivan uskomattoman kaunis olento.
Ei voi muuta toivoa, kuin pitkää ikää Vapulle ja toivottavasti uudet omistajat saavat kokea kettuterrierin hellyyden ja rajuuden ainakin yhtä pitkän aikaa, kuin me olemme saanet kokea.