maanantai 10. joulukuuta 2012
Joulua kohti
Perjantai kuluikin sitten iltaa odotellessa, luvassa nimittäin oli Tampereen Klubilla Kolmas Nainen. Suurin yllätys paljastui hiukan ennen keikkaa, tällä kertaa miksauspöydän takana olisikin Lavilan Kari. Ennakko-odotukset soundimaailman suhteen kohosivat melkoisesti. Toinen jännitysmomentti oli, pystyykö Sakari soittamaan oikea käsi teipattuna kylkeen kiinni. Oli sattunut “pieni” pulkkaonnettomuus ja oikea olkanivel oli pullahtanut kuopastaan…. Valot sammuivat, tutut tervehdyssanat, kitaroiden kytkeminen, ilmoille kajahti “Syksy rannalla”…. Kaikki oli kohdallaan. Ensimmäistä kertaa kuulin livenä kaikki kolme kitaraa, balanssissa ja äärimmäisen hyvällä soundilla. Hyväntuulisen näköistä porukkaa stagella. Kyllä tuli mieleen vanhat hyvät ajat.
Siis ne jolloin laivat oli puuta ja miehet rautaa. No, ei mennä aivan niin kauas, annetaan myös laivojenkin olla rautaa. Koko keikka toimi niin soitannollisesti kuin soundillisestikin aivan loistavasti. Sakari sanoi kylläkin keikan jälkeen että ihan ok, mutta tarkoittikin vain omaa soittoaan. Oli kuulemma ollut pakko soittaa “rockposeerausasennossa”, että käsi olisi kestänyt. Sitä sai taas hiukan ylpistellä mielessään tuntiessaan nämä heput ja omistaessaan pätkän verran yhteistä historiaa vuosien takaa. Siitä suuri kiitos.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Tälläistäkin sattuu
Samalla kokemuksella taivuttelin puhaltimen piuhan sopivaan asentoon ja lämmönlähteeksi pääsi tällä kertaa kynttilä. Homma onnistui ja puhallin pelittää jälleen. Paikalleen asennuskaan ei ottanut kymmentä minuuttia kauempaa, joten ihmetykseksi jää mihin toiset ihmiset siinä hommassa kuluttelivat sitä aikaa tuntikausia.
Sunnuntaina sitten junaillessani takaisin Helsinkiä kohti, näin kännykästäni, että Hehkumo soitti sitten parhaillaan Tampere-talossa. Näin sitä mentiin ristiin rastiin, tai siis minä edellä.
torstai 27. syyskuuta 2012
Iltapuuhia
Totesin korjailustani olleen sen verran apua, että pääsen hiukkasen hakemaan tekniikkaa muistin kätköistä. Vire on toistaiseksi hiukan standardia löysemmällä, ettei into lopahda heti alkuunsa sormenpäiden kipeytyessä. Eihän tuon kanssa ihan uskaltaisi keikalle lähteä, ainakaan ainoana soittopelinä. Uusi ja ehjä runko on kyllä jo tilauksessa. Voisi samantien rakentaa tuon loppuun asti, kun siitä näyttää vielä joitain osia uupuvan.
Siitähän on kuitenkin lähdettävä, että äänityskalusto pitää olla kokoajan saatavilla, eihän sitä koskaan tiedä koska se hittibiisi ilmoille lennähtää… Kitaravahvistimen puutetta paikkaa Digitechin RP-50, joka kyllä toimii kuulokesoitossa yllättävänkin hyvin, näin kerrostalo-olosuhteissa.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Koneiden ja työkalujen päivittelyä
Otin vielä yhteyttä supporttiin, josta viikon odottelun jälkeen sain osoitteen ja pääsin lataamaan toimivan version aiheesta. Tuossa kuvassa suoritin pientä crashtestiä kahdella näytöllä, eikä päivän mittaan kaatunut kumpikaan. Ei serveri eikä mäkki. Pc:llä yhteistyö toimi alusta lähtien niinkuin tehtaan sedät olivat luvanneet. Seuraavaksi eli huomenissa pitää käydä taltiointivälineistön päivitysten kimppuun.
perjantai 3. elokuuta 2012
Elokuun alkua
Tämän tyyppisellä kattauksella hommaa sitten tehtiin. PA:na oli d&b:n Q1: siä 4kpl puolellaan ja subbas-osastosta piti huolta 4 EMS Acoustic:sin Quakea. Leveän lavan vuoksi laitoimme vielä lavan reunalle pari kaiutinta etufilleiksi. Miksaustiskinä oli Yamahan M7CL, jota en ollut aikaisemmin käyttänytkään. Muut jammun tiskit ovatkin sitten tutumpia, joten helposti tuonkin sai käsiin. Vaihtoaikojen pituuden vuoksi päätimme heti, ettei tehdä mitään houselistoja, vaan kaikki bändit hoidetaan heidän ehdoilla ja kanavajärjestyksillä. Joka bändin jälkeen resetoin pöydän nollatilaan, eikä muistissa ollut kuin pikanäppäimet kaikuihin ja etufillien syöttö. Helppoa kuin heinänteko. Noin teknisesti. Ainut ongelma oli tietenkin itse paikka eli teltta, joka antaa oman mausteensa ääneen. Tämäkin ongelma väheni kaikkien esiintyjien kohdalla teltan täyttyessä ääriään myöten. Kolme päivää hyviä bändejä. Hauska keikka.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Taitaa tulla viimeinkin kesä.
Töitä olisi vielä pari päivää ennen kuin julistan kesän alkaneeksi ja aloitan kesäloman. Viime viikonloppuna kävin Provinssirockissa “ihastelemassa” monentasoisia esityksiä. Sekaan mahtui muutama karmea pettymys, yksi livenä positiivisesti yllättänyt, ja yksi takuuvarma onnistuja. Hämmästyttävin huomio oli kuitenkin erääseen telttaan pistäytyessäni kahteen kertaan, valot tekivät täsmälleen samaa liikettä molemmilla kerroilla. Kävin katsomassa vähän lähempää huomatakseni valokaverin tutkivan innokkaasti puhelintaan. Ehkä sieltä tuli sitten parempaa ohjelmaa. Ehkä sinne ei oltu hommattukaan ammattilaista. Ehkä ja ehkä… Sen jälkeen olikin hienoa seurata kuinka ammattilaiset käskyttävät esitystekniikkaa.
Työpäivien jälkeen on ollut mukava tutustua uuteen asuinympäristöön ja opetella uusia tapoja. Huomasin ilokseni, että olen ollut viimeisen kahden viikon aikana käynyt katsomassa ja kuuntelemassa elävää musiikkia viisi kertaa.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Ensimmäinen viikko uudessa työssä
Hiukan jännitti astua anivarhain maanantaiaamuna junaan ja kolistella Helsinkiin. Perille päästyäni alkoi täysitehoinen tutustuminen uuteen ympäristöön, ihmisiin, työvälineisiin ja ennen kaikkea työhuoneeseen. Tuntuu aivan mahtavalta päästä työskentelemään päivänvalossa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Vielä kun vastapäätä istuu kaveri, jonka kanssa meillä on osoittautunut olevan yhteisiä kavereita enemmän kuin olisi voinut kuvitella. Maailma on todella pieni. Minä viihdyn.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Rokkipoliisista, päivää.
Kävin pari viikkoa sitten katsomassa Nightwishin keikan Jyväskylän Paviljongissa. Kiitos Isomäen Timolle, sisäänpääsy oli ilmainen. Elämyksenä show oli vertaansa vailla. Äänentoisto oli paikan huomioon ottaen erittäin onnistunut. Aholan Kimmo osaa kyllä hommansa. Lämppäribändin ja Nightwishin ero oli soundillisesti aikamoinen ja ellei mitään taikanappulaa painettu esiintyjien välillä system engineerin toimesta, niin kyllähän se ammattitaito kuului. Ok, joo, myönnetään, että kuuntelen bändejä siitä rokkipoliisin kuuntelupisteestä ja ehdin seuraamaan esityksen lisäksi myös läppäreiden näyttöjä… Valosysteemi oli rakennettu liikkuvien valojen ja kahden seuriksen varaan. Toimi hienosti. Ohjelmointivaiheessa oli todella nähty vaivaa. Eikä tuollaista showta pystyttäisi esittämäänkään ilman aikakoodia. Pyrot ja valot menee kyllä upeasti synkassa. Tähän lisätään vielä se iso led-seinä.
Tästä klipistä pääsee käsitykseen visuaalisen puolen korkeasta tasosta. Bändin viimeisin Imaginaerum-levy on kyllä kolahtanut omalle kohdalle ja kovaa.
perjantai 24. helmikuuta 2012
Viimeistä viedään…
Näin voi sanoa, että viimeistä viedään. Harjoitukset ovat alkaneet ja ensi-illan jälkeen vaihdan työpaikkaa. Oikeastaan lukuharjoituksen jälkeen kuvasimme traileria tai ennakkomainosta, ihan kuinka vaan… Jännittävää kuvata aihetta, josta ei ole juuri minkäänlaista käsitystä kenelläkään muulla kuin esityksen ohjaajalla. Pohjana oli näytelmän nimikappale,josta ensimmäinen idea oli tehdä ns. musavideo, mutta mainokseksi siitä olisi tullut liian pitkä. Samassa kuvaussessiossa kuvattiin sitten vähän niitä ja näitä esitykseen liittyviä kohtauksia ja näistä sitten koostin jonkinasteisen kuvakollaasin.
Kuvaus tehtiin täysin eri tilassa kuin mihin esitys tulee. Toivottavasti siitä kuitenkin pääsee käsitykseen mitä ollaan tekemässä .
Jouduin alkuviikosta ikäväkseni kuulemaan minkälainen ääni kuuluu kun auto osuu jalankulkijaan. Olin viemässä tytärtäni kouluun ja kääntymässä koulun pihaan kaksikaistaiselta kadulta vasemmalle. Jouduin pysähtymään vastaantulevan liikenteen ja suojatiellä olevien ihmisten takia. Pysähdyttyäni nuori tyttö ylitti katua mennäkseen isänsä luokse. Hän ei ehtinyt kuin ohittaa autoni keulan, kun oikeaa kaistaa tullut auto törmäsi häneen ilmeisesti juurikaan jarruttamatta. Vaimoni otti samantien yhteyden hälytyskeskukseen ja juoksimme auttamaan tyttöä hänen isänsä ja päälleajajan perässä tulleen kuljettajan kanssa. Kertakaikkiaan karmaiseva kokemus.
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Pakkaspäivää!
Viime viikot ovat kuluneet tulevaisuuden suunnittelussa. Onhan se selvää, että näillä vuosilla suurten ratkaisujen teko askarruttaa… toisena päivänä kaduttaa mitä on tullut luvattua ja toisena kaikki tuntuu vain oikealta. En paljasta vielä mitä mullistavaa on tapahtumassa, mutta kaikki liittyy erääseen Helsingissä käyntiin tammikuisena päivänä…
Samaan aikaan toisaalla, eli juuri tuon maagisen Helsingin reissun seuraavana päivänä, minun piti esitellä ohjaajalle demomateriaalia ja projisointitekniikkaa Fanny & Alexanderiin. Aikojen alussa koko teokseen ei ollut tulossa ensimmäistäkään projisiota, mutta tapahtui vähän kaikenlaista hässäkkää, jonka jälkeen vastuussa ollut lavastaja vaihtui. Sen jälkeen alettiin puhumaan viidestä projisiosta. Tein tuohon demosessioon mukaelmat aiheista, että tekniikat ja suunnat tulivat esitellyiksi. Valmiiden materiaalien deadlineksi oli joulukuun puolivälissä annettu tammikuun 18 ja tuolloin elettiin viidettä päivää. Yhtäkkiä näiden viiden projisoinnin pitäisikin olla valmiina 12.1… Alkoi tulla hiukan kiirekin. Loppujen lopuksi teokseen tuli kolmisenkymmentä projisointia ja videoajokoneessa on black-outit mukaan luettuna 48 tilannetta. Välillä tuli mieleen, että nälkä on kasvanut syödessä. Osa projisoinneista oli taustaprojisointeja ja osa tuli edestä. Käytössä on kuusi tykkiä, joista neljä tekee takakuvan. Kuvan koko on hiukan yli 8x6 metriä, jonka toteuttaminen yhdellä tykillä ei olisi mahdollista. Tosin neljän tykin toteutuksessa tulee projisointimuovin pieni katselukulma kiusallisesti esiin katsomon reunoilla istuessa. Jos sen olisi voinut tehdä yhdellä tykillä, niin saman valotehon saamiseksi oli pitänyt olla käytössä ainakin 12000 ansilumenin tykki ja arvauksena voisin esittää, että kankaassa olisi näkynyt kirkas ympyrä joka himmenee kuvan reunoja kohti. Näin tuo pinta käyttäytyy ainakin 6500 ansilumenin tykillä tehtäessä. Takaprojisointi on hiukan haastavampaa kuin edestä tuleva kuva.