Joulua kohti

Pari viikkoa töitä ja siirrytään joululomalle. Tämä suuntana ja tavoitteena. Pidin juuri ns. pitkän viikonlopun, kun Itsenäisyyspäivä sattui sopivasti torstaille.
Perjantai kuluikin sitten iltaa odotellessa, luvassa nimittäin oli Tampereen Klubilla Kolmas Nainen. Suurin yllätys paljastui hiukan ennen keikkaa, tällä kertaa miksauspöydän takana olisikin Lavilan Kari. Ennakko-odotukset soundimaailman suhteen kohosivat melkoisesti. Toinen jännitysmomentti oli, pystyykö Sakari soittamaan oikea käsi teipattuna kylkeen kiinni. Oli sattunut “pieni” pulkkaonnettomuus ja oikea olkanivel oli pullahtanut  kuopastaan…. Valot sammuivat, tutut tervehdyssanat, kitaroiden kytkeminen, ilmoille kajahti “Syksy rannalla”…. Kaikki oli kohdallaan. Ensimmäistä kertaa kuulin livenä kaikki kolme kitaraa,  balanssissa ja äärimmäisen hyvällä soundilla. Hyväntuulisen näköistä porukkaa stagella. Kyllä tuli mieleen vanhat hyvät ajat. 
Siis ne jolloin laivat oli puuta ja miehet rautaa. No, ei mennä aivan niin kauas, annetaan myös laivojenkin olla rautaa. Koko keikka toimi niin soitannollisesti kuin soundillisestikin aivan loistavasti. Sakari sanoi kylläkin keikan jälkeen että ihan ok, mutta tarkoittikin vain omaa soittoaan. Oli kuulemma ollut pakko soittaa “rockposeerausasennossa”, että käsi olisi kestänyt. Sitä sai taas hiukan ylpistellä mielessään tuntiessaan nämä heput ja omistaessaan pätkän verran yhteistä historiaa vuosien takaa. Siitä suuri kiitos.

Tälläistäkin sattuu

Viime viikonloppuna oli tarkoitus käydä Musiikkitalossa kuuntelemassa Hehkumoa. Lähdinkin lauantaiaamuna Tampereelle korjaamaan auton lämmityslaitteen puhallinta. Selvittelin ensin netin foorumeilta, kuinka sinne pääsee käsiksi ja hiukan alkoi jännittämään kun siellä puhuttiin tuntikausien työstä osan irroittamiseksi ja kuinka lähes koko kojelauta täytyy purkaa ensin. No, puhallin oli kädessäni kymmenen minuuttia operaation aloittamisen jälkeen. Asettelin puhaltimen keittiön pöydälle ja kaksi ruuvia irroitettuani vika löytyi. Johto oli irronnut hiilisillasta. Helppo homma, kolvi käteen ja tinaamaan. Mutta. Kolvi onkin Helsingissä. Taisi päästä muutama kirosanakin tässä kohtaa. Muistelin kuinka kävi sata vuotta sitten, kun lensin autollani keikalta toiselle, jossa kaverini oli jo pystyttämässä laitteistoa ja kaksi bändiä odottelee soundcheckkiin pääsyä. Oli käynyt sitten niin, että mukaan oli tullut kahdesta PA-setistä toisen päätteet ja toisen syöttöpiuhat. Olisi tarvinnut hiukan toisenlaisia liittimiä. Adaptereita löytyi yksi ja yksi melkein oikea johto. Otin kolvin käteeni ja hetken odoteltuani totesin kolvin olevan sökönä ja jotain pitäisi tehdä… Tuli todistetuksi, että XLR-liittimeen pystyy tinaaman johdot oikeinpäin sytkärin ja ruuvipuristimen avulla takahuoneessa, uteliaiden soittajapoikien seuratessa toimitusta. Bändeinä oli ekalla keikalla Kolmas Nainen ja toisella Siberia ja Zero Nine.
Samalla kokemuksella taivuttelin puhaltimen piuhan sopivaan asentoon ja lämmönlähteeksi pääsi tällä kertaa kynttilä. Homma onnistui ja puhallin pelittää jälleen. Paikalleen asennuskaan ei ottanut kymmentä minuuttia kauempaa, joten ihmetykseksi jää mihin toiset ihmiset siinä hommassa kuluttelivat sitä aikaa tuntikausia.
Sunnuntaina sitten junaillessani takaisin Helsinkiä kohti, näin kännykästäni, että Hehkumo soitti sitten parhaillaan Tampere-talossa. Näin sitä mentiin ristiin rastiin, tai siis minä edellä.