Kesäloma 2022 Part 2

Pori Jazz oli sitten seuraavana tapahtumana vuorossa. Meillä oli liput lauantain pääkonserttiin Kirjurinluodolle. Päivän aloittanut Chisu oli positiivinen yllätys, ellei lasketa mukaan sitä kauheaa maneeria, joka vaivaa kyllä aika monia suomalaisia esiintyjiä. Joka ikisen biisin välissä ja keskellä kehotetaan yleisöä olemaan mukana huutamalla tapahtuman tai paikkakunnan nimeä. Tämä otti korvaan jo Tuskassa, kun laulaja huutaa jokaiseen laulamattomaan väliin: Tusshkaah!!! Sama jatkui siis Porissakin. Onko kyseessä muistutus itselle sitten missä on, koska veikkaan yleisön ainakin tietävän. Hector ei osuudessaan muistuttanut yleisöä kertaakaan missä ollaan. Lavalle ilmeisesti välittyi yleisön myötäeläminen koko esityksen ajan, koska ei tarvinnut erikseen pyytää taputuksiakaan.

Loman viimeiselle viikonlopulle osui sitten jackpot. Nimittäin kaksi sellaista bändiä joita olen ihaillut jo yli neljäkymmentä vuotta. Perjantaina Tampereella Sorsapuistossa soitteli Toto. Sinnehän se tie sitten vei. Uusi versio orkesterista on kyllä erittäin osaava. Kosketinsoittajat ja rumpali nuoria ja päteviä soittajia, puhaltimet ja basso taas vanhojen konkareiden hallussa, unohtamatta ydinryhmää, eli Steve Lukatheria ja Joseph Williamsia. Loistavaa musisointia hyvillä soundeilla. Hittejä ja vanhempaakin tavaraa kahden tunnin edestä. Edellinen näkemäni Toto-keikka oli Porissa 2019, jolloin tapasin Steve Lukatherin ihan face to face. Tuo keikka kuului 40 Trips Around the Sun-kiertueeseen ja tämänkertainen oli Dogz of Oz Tour.

Lauantaina Alavudella soitti toinen yli neljänkymmenen auringonkierroksen uraansa venyttänyt bändi, eli paikkakunnan omat pojat Kolmas Nainen. Konsertti oli nimeltään Kolmas Nainen - Noin 40 vuotta juhlakonsertti. Vieraiksi lavalle oli kutsuttu myös Pelle Miljoona, Timo Nikki ja Heikki Salo. Näistä ainakin Nikin kanssa soitettu Bad Boys Are Here jytisi komeasti. Oma setti oli joitain yllätyksiä sisältävä kavalkadi vuosien varrelta. Ennen pääorkesteria lämppäreinä olivat Juliet Jonesin Sydän ja ikinuori brittibändi Dr. Feelgood, joka oli todella kova. Viimeksi näin bändin joskus 1983. Miehet vaihtuvat, mutta biisit pysyvät samoina.

Kyllä näillä eväillä pärjää pitkään syksyyn, tai ainakin elokuun loppuun.

Kesäloma 2022 Part 1

Kesäloman ensimmäisenä päivän suuntasin Topiaksen kanssa Tuska-festareille. Kahden päivän ranneke killui ranteessa ja sää oli mitä mainioin. Näille päiville osuivat mm. Eluveitie, Korn, Stam1na, Amorphis, Joe Lynn Turner, Insomnia, Northern Kings.

Laajennettu festivaalialue toimi hienosti, eikä tungospaikkoja juurikaan ollut. Aikataulut pitivät täydellisesti, omaksi hommaksi jäi vain osua oikean lavan ääreen oikeaan aikaan. Ainoaksi miinusmerkiksi laittaisin teltan äänentoiston miksauspisteestä takaosaa kohti. Siellä nimittäin volume nousi ja puuroutui aikalailla FOH:in lähituntumaan ja jopa etupuoleen verrattuna. Testasin tämän myös valetut kuulosuojaimet päässä. Teltan katon muoto sai äänen käyttäytymään todella erikoisesti. 

Yhden välipäivän jälkeen menin Roosan kanssa Tavastialle katselemaan ja kuuntelemaan Maija Vilkkumaan ja Ystävien salakeikkaa, nimeltään Maria Timantti & Friends. Kutsun sinne olin saanut Maijan rumpalilta, Ilkalta. Tunnin keikkasetti piti sisällään pelkkiä hittejä. Soitto soi komeasti ja yleisö lauloi mukana koko tunnin + encoret.

Maailma kylässä jne.

Festareilla on aina festaritunnelma. Aurinko osaltaan lisää sitä pelkällä olemassaolollaan. Tiukkapipona jään toki ihmettelemään, että jos näen lavalla kahdeksan soittajaa ja kuulen pinnistellen kolme soitinta. Ilmeistä päätellen lavalla oli kuitenkin hyvä keli soitella, sen verran rennolta se näytti. Plussaa monitorimiksaajalle.

Kuvan Janna ei liity tapahtuneeseen.

Eräässä toisessa tapahtumassa samana päivänä oli iso stage, ehkä 15+ m leveä ja kummallakin puolella arviolta 4m leveät screenit. Miksi screenille ajetaan välillä kokokuvaa stagesta, kun tapahtumat näytöillä  häviävät olemattomiin? Eikös sinne pitäisi poimia yksityiskohtia, mitkä eivät areenan toiseen päähän livenä näy...

Muutama sana euroviisuista. En ymmärrä miksi suomen olisi pitänyt voittaa kilpailu. Vain senkö takia, että edustajaksi valittiin vammaisryhmä. Suomalaisethan päättivät äänestää UMK:n voittajaksi PKN ennenkuin nuottiakaan oli soitettu. Koska ollaan niin suvaitsevaisia. Sitten kun kävi niin kuin kävi, sanottiin että maailma ei ollut valmis. Mille? Kyse oli vain Euroopan yleisradioiden järjestämästä kisasta, ei maailman. 

Kesäloma ja muuttotouhuja

Päästiin vaan kesälomaan asti tänäkin vuonna. Ja kuinka ollakaan loma alkaa samalla tavalla kuin viime vuonnakin eli muutolla. Viime vuonna meillä tosin oli kolme muuttoa parin kuukauden sisällä, että saatiin perhe asumaan kolmelle paikkakunnalle.
Nyt muuton kohteena on perheen naisväen asumus Tampereella, kun koko kiinteistökompleksi, johon kuuluu viisi kerrostaloa, menee peruskorjaukseen. Ensimmäisessä talossa on jo remontti käynnissä. Muuttomatka ei ole kovin pitkä, vajaat sata metriä, mutta on siinä hommaa, kun kaikki tavarat on kuitenkin siirrettävä. Kaiken kukkuraksi vaimo on nyt kolme kuukautta Helsingissä yliopistoharjoittelussa, joten kukas tätä muuttotouhua oikein hoitaa…. Juhannusaattoaamuna aloitettiin ja nyt alkaa tavarat olemaan yhtä kirjahyllyä lukuun ottamatta uudessa paikassa. Tavaroiden sijoittelua helpottaa se, että pohjakuva on likipitäen sama kuin vanhassa, toki jotkut mitat heittävät pikkuisen, mutta Alvar Aalto on tehnyt siinä vain jokaisesta uniikin asunnon. Omalla autolla, omin käsin, pienin kustannuksin ja hiukan “ei tartte auttaa”-asenteella mennään.
Kesä tuo mukanaan taas kärpäset ja ulkoilmakonsertit. Ehdin käydä Maailma kylässä- festivaalilla ja Helsinki-päivän Kaisaniemen konsertissa.
Hyviä artisteja kummassakin tapahtumassa, mutta se mikä jää aina ihmetyttämään, on se liiallisuuksiin menevä matalien taajuuksien palvominen. Siinä menee useassa tapauksessa osa informaatiosta hukkaan, koska vaikkapa sanoista ei saa selvää. Eivät kaikki kuuntelijat ole tuollaisissa massatapahtumissa kaikkien bändien suurimpia faneja, jolloin riittää pelkkä näkeminen ja tekstit osataan ulkoa. Sitten vielä kun nykypäivänä ollaan tarkkoina desibelirajoista ja niitä mitataan, mikä on hyvä asia, mutta kun lopputuloksena mitataan monesti alle 120 Hz:n mylvintää, niin se varsinainen puhetaajudella tapahtuva informaatio jää pakosta kuulumattomiin. Hirvittävää energiantuhlausta. Lavalla saattaa olla soittajia, joiden olemassaolo tulee esille vain videoscreeniltä. On toki poikkeuksiakin. Esim Ismo Alangon setti tuli erittäin maltillisilla volumella, tasaisella taajuuskaistalla ja hyvällä balanssilla, niin että kuunteleminen oli nautinto. Sama juttu oli Anssi Kelan kanssa. Ammattimiehet asialla lavalla ja miksauspöydän takana.

Lukseja kaupungissa

Viikko takaperin kaupungissa järjestettiin Lux Helsinki-tapahtuma, jossa ihmisille oli järjestetty nähtävää Stadionilta Senaatintorille. Valotaiteilijat olivat ottaneet katukuvasta tuttuja paikkoja valaisemisen kohteiksi. Reitti lähti Olympiastadionilta Kansallisoopperan amfiteatterin, Hesperian puiston, Kansalaistorin ja Kiasman kautta Baanalle. Tuomiokirkko oli saanut luvan olla videomäppäyksen kohteena.

Teos pyöri non-stoppina päivisin klo 16-22, kestäen n. 10 min. Seassa oli näyttäviä kuvia ja jonkinverran täysin mitäänsanomatonta materiaalia. Itse olisin halunnut nähdä enemmän rakennuksen yksityiskohtiin sidottua materiaalia. Nyt seassa oli sellaista videokuvaa, joka olisi voitu projisoida mihin pintaan tahansa, nyt vain projisointipinnaksi oli valikoitunut tuomiokirkko. Tuossa kuvassa juuri näkyy sitä rakennuksen pinnan hyväksikäyttöä. Sellaiset videokuvalla tehdyt varjojen liikkumiset näyttävät livenä tosi komeilta. Muissa kohteissa tehdyt tilavalaisut eivät suoranaisesti hetkauttaneet. Onhan se se selvää, että jos puuta taikka seinää valaistaan sinisellä lampulla, niin siinä nähdään sininen puu tai seinä. Hesperian puistoon rakennetussa Lantern parkissa oli joitain tosi upeita valaisimia.

Elokuun alkua

Nyt ollaan päästy jo elokuulle… Heinäkuu ja kesäkuun loppu meni pienissä (NOT!) muuttojärjestelyissä. Perhe jätti myöskin Seinäjoen ja heidän tukikohtansa on nyt Tampereella. Siinä oli hiukan kiertuehenkeä, kun parin viikon aikana muuttoauton mittariin tuli 3500 km ja oman henkilöautonkin lukema oli yli 500 km suurempi kuin ennen muuttoa. Autossa tuli istuttua viitisen tuntia päivässä. Se homma on nyt kuitenkin suoritettuna ja siinä tohinan  keskellä kyseli Aholan Kimmo, että ehtisinkö hommiin Valkeakosken Työväen Musiikkijuhlille. No, mikä ettei.

Tämän tyyppisellä kattauksella hommaa sitten tehtiin. PA:na oli d&b:n Q1: siä 4kpl puolellaan ja subbas-osastosta piti huolta 4 EMS Acoustic:sin Quakea. Leveän lavan vuoksi laitoimme vielä lavan reunalle pari kaiutinta etufilleiksi. Miksaustiskinä oli Yamahan M7CL, jota en ollut aikaisemmin käyttänytkään. Muut jammun tiskit ovatkin sitten tutumpia, joten helposti tuonkin sai käsiin. Vaihtoaikojen pituuden vuoksi päätimme heti, ettei tehdä mitään houselistoja, vaan kaikki bändit hoidetaan heidän ehdoilla ja kanavajärjestyksillä. Joka bändin jälkeen resetoin pöydän nollatilaan, eikä muistissa ollut kuin pikanäppäimet kaikuihin ja etufillien syöttö. Helppoa kuin heinänteko. Noin teknisesti. Ainut ongelma oli tietenkin itse paikka eli teltta, joka antaa oman mausteensa ääneen. Tämäkin ongelma väheni kaikkien esiintyjien kohdalla teltan täyttyessä ääriään myöten. Kolme päivää hyviä bändejä. Hauska keikka.

Taitaa tulla viimeinkin kesä.

Aloitan tämän kuten muutaman edellisen postauksen, eli päivittelemällä, kuinka paljon on aikaa kulunut sitten viime kirjoittelun. Noin, nyt sekin asia on hoidettu kuntoon…
Töitä olisi vielä pari päivää ennen kuin julistan kesän alkaneeksi ja aloitan kesäloman. Viime viikonloppuna kävin Provinssirockissa “ihastelemassa” monentasoisia esityksiä. Sekaan mahtui muutama karmea pettymys, yksi livenä positiivisesti yllättänyt, ja yksi takuuvarma onnistuja. Hämmästyttävin huomio oli kuitenkin erääseen telttaan pistäytyessäni kahteen kertaan, valot tekivät täsmälleen samaa liikettä molemmilla kerroilla. Kävin katsomassa vähän lähempää huomatakseni valokaverin tutkivan innokkaasti puhelintaan. Ehkä sieltä tuli sitten parempaa ohjelmaa. Ehkä sinne ei oltu hommattukaan ammattilaista. Ehkä ja ehkä… Sen jälkeen olikin hienoa seurata kuinka ammattilaiset käskyttävät esitystekniikkaa.
Työpäivien jälkeen on ollut mukava tutustua uuteen asuinympäristöön ja opetella uusia tapoja. Huomasin ilokseni, että olen ollut viimeisen kahden viikon aikana käynyt katsomassa ja kuuntelemassa elävää musiikkia viisi kertaa.