Näytöksen aikana

Näytös pyörii omalla painollaan tuossa etuvasemmalla. Tässä kohtaa on puolen tunnin tauko ennenkuin seuraavan kerran pitää "painaa nappulaa". Aamu alkoi täydellisesti. Piti lähteä kaupungille, mutta autossa jäi jarrunesteen merkkivalo palamaan. Pihassa näkyi nestejälki, mistä saattoi nopeasti päätellä vuotokohdan. Ei muuta kuin rengas irti ja tutkimaan jarrurummun sisältä mikä siellä vuotaa. Löytyihän se vika jarrusylinteristä. Polkupyörä jalkojen väliin ja sillä kaupungille etsimään varaosaa. Ei löytynyt, piti tilata ja toivottavasti tiistaina päästään asiaan. Polkupyörällä kaaduin kaksi kertaa tulomatkalla, ekalla kerralla takajarru meni lukkoon eikä auennut ennenkuin pyörä pysähtyi. Toisella kerralla putosivat ketjut päältä ja takarengas taas lukkoon ja hallitsematon sivuluisu, polveen sattui aika helvetisti. Enää kolme yhtäpitkää matkaa ajettavana tänäpäivänä, montakohan kertaa vielä ollaan kontallaan pyörän kanssa...

Vapaapäivänä

Ikkunasta näkyy luminen puutarha. Tänään saavutetaan taas yksi merkkipaalu. Pitkän uurastuksen jälkeen löysimme uuden kodin perheemme kettuterrierille ja tänään on luovutuspäivä. Aluksi tilanne tuntui hyvinkin huojentavalta, mutta nyt tuntuu, että joutuu tässä hiukan surutyötäkin tekemään. Vappu on kuitenkin kuulunut perheeseemme 5,5 vuotta, jona aikana siitä on löytynyt nimensä mukaisesti Vappu, niin hyvässä kuin pahassakin. Ensimmäinen kokemus Vapusta oli, kun saavuimme kotiin hakumatkalta ja menimme takapihalle pissalle. Koirakirjat sanovat pennun pysyttelevän omistajansa jalkojen juuressa ja tutkivan sieltä maailmaa. Ennenkuin saimme selkämme oikaistuksi, niin Vappu oli naapurin mamman puutarhassa... Eilen kävimme russeliporukan kanssa keinoluolalla kettua katsomassa ja näimme siellä Vapun pennun ( nyt jo vuosi ja kolme kuukautta ), se oli aivan uskomattoman kaunis olento.
Ei voi muuta toivoa, kuin pitkää ikää Vapulle ja toivottavasti uudet omistajat saavat kokea kettuterrierin hellyyden ja rajuuden ainakin yhtä pitkän aikaa, kuin me olemme saanet kokea.

Ensi-iltaa pukkaa

Tänä iltana olisi ensimmäinen ensi-ilta omalla kohdallani. Tämä näytelmä on ollut valmis jo melkein pari viikkoa. Muutama koeyleisö ja pari ennakkoa osoittivat kaiken olevan kohdallaan. Ei muuta kuin veivaamaan...
Kävin viime perjantaina Rytmikorjaamolla kutsuttuna tutustumassa Soundatan uusiin leluihin ja illalla niitä pääsi käyttämään Dynasty Tourilla olevat Mariko, Von Hertzen Brothers ja The Rasmus. Kolme bändiä samalla kiertueella pistää teknikot lujille. Tavaraa on paljon ja kaikki haluavat erottua toisistaan visuaalisesti.
Siellä oli isompaa Led-kannua, led-seinää, videoprojisointia, show-gunia, vanhanaikaisempaa liikkuvaa ja MDG-hazer. Kaiken näkemän jälkeen ei voi muuta kuin yhtyä Mikki Kuntun lausumaan MDG:n ja Showgunin osalta: "Never leave home without one.."
Äänipuolella saliääntä toistettiin d&b:n linearraylla ja Digidesign-Venue ohjaimilla. Soundillisesti Von Hertzenin ulostulo lähti vähän lapasesta. Oli loppua kohti sellainen tunnelma, kuin takana oli muutama kymmenen keikkaa ja kiertueväsymys alkaisi jo painaa, tämä oli kuitenkin kiertueen ensimmäinen keikka. Setin alkupään biiseistä sai vielä kohtuullisesti selvää, mutta sitten katosi laulut, välillä toinen kitara jne, mutta lujaa tuli, jos se olikin sitten se pääasia.
Rasmuksen keikkasoundi oli ehkä parasta mitä olen Rytmiksellä kuullut, kaikki oli balanssissa. Ainut hiuksenhieno miinus tulee ihan karvan verran paikkaan nähden liian kovasta volumesta. Hitaammissa biiseissä kaikki oli kohdallaan, mutta kovemmissa rypistyksissä oli ehkä koville seinille liikaa tavaraa, mutta tämähän on täysin oma mielipiteeni enkä sitä muille huutele.
Kiitokset Valolle ja Petterille esittelystä!

Keikalta kotiin

Palauduin juuri Bonhoeffer-keikalta Karstulan kirkosta kotiin. Jännää kuinka ihmiset sijoittuvat istumaan kirkkosaliin. Miksauspöytä oli tarkalleen salin keskipisteessä. Neljäsosa ihmisistä istui etupuolellani ja kolmeneljäsosaa takanani. Sali on kuitenkin pyöreä ja ylhäältä kupolimainen eli salin puolivälin takana alkaa kaiku voittamaan äänentoistoa voimakkaasti. Akustiset olosuhteet olisivat vaatineet saliäänentoiston suunnittelussa hiukan lisäsatsausta ja paikassa olisi pitänyt olla pienillä viivekaiuttimilla tehty hajautettu järjestelmä. Nykyisessä, v 2003 uusitussa äänentoistojärjestelmässä oli keskiklusteri ja sivukaiuttimet ( joiden keskinäistä suhdettakaan ei päässyt säätämään ) alttaripäädyssä ja sen seuraukset voi arvata, kun toisesta reunasta salia paasataan akustisesti, jota sähköisesti vahvistetaan niin paljon että peräpenkkin asti kuuluu. Lipunostanut saa vapaasti valita paikan ja ottaa huonoimman mahdollisen - miksi? Pelkäävätkö ihmiset jotenkin joutuvansa osallistumaan teatteriin istumalla etuosassa, missä tekstistä saa vaivattomasti selvää ja näkyväisyys on loistava, en oikein ymmärrä. Muuten keikka oli ihan kohtalaisen hyvä.
Oikeissa töissä alkaa olla oma osuuteni valmiina ja yleisöäkin on tulossa jo loppuviikosta katsomoon, kun päästään omaisten näytökseen, koeyleisöön ja ennakkoon.

Uusi viikko

Ulkona tuntuu syksyltä, maa melkein jäässä, pari astetta lämmintä, tulossa kuitenkin selkeä ja aurinkoisen näköinen päivä. Ensi-illat lähestyvät ja huomenna ollaan meilläkin valmistavissa harjoituksissa. Lavastus näyttäytyy tänään ilmeisesti kokonaisuudessaan näyttämöllä. Puuttuvat osaset eivät ole kuitenkaan haitanneet (toivottavasti) valojen valmistumista. Valo- ja äänimaailma alkaa olla aikalailla valmista tavaraa vaikka yleisön tulla ihastelemaan. Ison puolen projisointiproggis sen sijaan on vielä aivan vaiheessa ja siellä mennään tällä viikolla jo pääharjoituksiin. Hommaa vaikeuttaa se, että kukaan ei tiedä vielä kohtausten pituuksia. Ei voi oikein tehdä kohtauksen taustalle mitään, ellei tiedä edes parin minuutin tarkkuudella, kuinka pitkässä ajassa pilvien pitäisi mennä vasemmalta oikealle. Saattaa teettää vielä ylitöitä ennenkuin se homma on valmista.
Asensin kotiin viime viikolla langattoman verkon ja tätäkin nyt kirjoitan keittiön apupöydän ääressä ikkunasta katsellen...

Sairaslomalla

Tai sairauslomalla, niinkuin se virallinen termi kuuluu. Viikko sitten pamahti päälle sellainen räjähtävä keuhkoputkentulehdus. Ma ei mitään, ti hiukan nuhaa, ke putket krohisi ja to ei saanut hengitettyä kuin jatkuvalla astmalääkkeen otolla. Seurauksena antibioottikuuri ja kortisonia keuhkoputkien aukipitämiseen. Ei vieläkään tahdo ilmastointi toimia kunnolla.
Teatterinjohtajanvalinta-näytelmä keskeytyi hallituksen kaatoon, josta eräät tahot syyttivät poliittista peliä. Politiikkaa siinä ei ole pätkääkään, vaan ehkä hiukan myöhässä tulevaa järjen käyttöä ja eikös politiikka ole yhteisten asioiden hoitoa. Oman edun tavoittelijat ovat huonointa lajia yhteisistä asioista päättämään. Toivottavasti pöydän putsaaminen uudistaa myös päätösten tekoa.

Syyskuu

Töitä on paiskittu jo kuukauden verran kesäloman jälkeen. Viime viikonloppu oli eka työviikonloppu, sanan varsinaisessa merkityksessä. Meillä oli harrastajateatterikesä-katselmus, jossa hyvinkin erilaiset ryhmät esittelivät osaamistaan. Onneksi tänä vuonna ei ollut mukana näitä pyörän uudelleen keksijöitä, jotka...
Samanlaista harrastajateatterikesää meillä on ollut talossa omastakin takaa johtajanvalinta- nimisen näytelmän kanssa. Tässä vaan ulkopuoliset ohjaajat pyrkivät valitsemaan pääosaan näyttelijää, jolla ei ole oikeasti minkäänlaista pätevyyttä hoitamaan ko. pestiä. Sellaista se on osakeyhtiössä, hallituksessa harrastajat päättävät ammattilaisten puolesta, ammattilaisia koskevista asioista. Taito puhua kovalla äänellä ei tarkoita sitä, että mukana on myös ajatus. Viisain ratkaisu olisi ottaa aikalisä ja katsoa uudet kandidaatit seuraavalle kierrokselle.

Toinen työviikko

Toinen työviikko toi mukanaan näyttelijät töihin, mikä tarkoittaa harjoitusten alkamista. Tämähän taas tarkoittaa työn fokusoitumista määränpäähän eli ensi-iltaan. Varsinaisen oman proggiksen rinnalla teen toiselle näyttämölle taustaprojisointikuvia lavastajan antamasta materiaalista. Nekin valmistuvat sitä mukaa, kun harjoitukset etenevät ja kohtauksille saadaan jotain kellolla mitattavaa pituutta, jonka rajoissa kuvamanipulaatiot tapahtuvat.
Viime viikolla kävin Kellin ja Kaikkosen Jannen kanssa Vaasan Taiteiden Yössä hoitamassa Gubbrockareitten nimikkolavan tapahtumat vankalla ammattitaidolla tuhatpäisen yleisömeren nähtäväksi ja kuultavaksi. Illan pääesiintyjähän on oma nähtävyytensä ( kahdet rummut, enemmän kuin viisi laulusolistia, viitisentoista sähkökitaraa jne... ).

Spelien jälkeen

Tuli vietettyä melkein pari viimeistä viikkoa Alavudella Spelit-tapahtuman tiimoilla. Työpaikkana oli uudenuutukainen jäähalli, joka akustiikaltaan yllätti, mutta miinuksena oli ripustusvalmiuksien puuttuminen katosta. Innokkaat jääkiekon harrastajat ilmeisesti vastustavat hallin käyttöä muuhun kuin kiekon pelaamiseen, sääli. Meillä oli ohjelmassa näytelmää, tanssimusiikkia, kansantanssia, pelimannimusiikkia sekä Lauri Tähkän konsertti. Oma työni oli saliääni, päivät eivät varsinaisesti olleet pitkiä, mutta venyivät aikalailla aamupuolelle yötä.
Näytelmässä oli kaikki näyttelijät harrastajia, joille annettiin 24 kanavaa langattomia käyttöön, mikä loi kyllä oman jännitysmomenttinsa työn suorittamiseen.
Mikit toimivat kyllä ennen näytöstä pidetyssä "soundcheckissä", mutta varsinaisessa esityksessä oli mikit vähän siellä ja täällä, ne päässä kun on hankala juoda vaikkapa kahvia tai jutella kaverin kanssa tai käydä vessassa... Sellainen touhu saa kyllä vähän punastelemaan äänipöydän takana. Muuten homma sujui hienosti ja vaivattomasti.

Saunan jälkeen

Kävin viime viikolla katsomassa Helsingissä Nightwishin keikan ja täytyy myöntää, että Aholan Kimmo osaa kyllä asiansa. Oli sen verran hyvät soundit... nautittavaa. Toisten bändien kohdalla näin ei valitettavasti ollut. Huonot yksittäiset sounditkin vielä ymmärtää jotenkuten, mutta kun soitinten keskinäinen balanssi on kateissa, niin se on suhteellisen kauheaa. Se on ihmeellistä, kun netin foorumeilla löytyy tietäjiä ja taitajia äänentoiston alalta. Kaikkiin kysymyksiin löytyy toinen toistaan hienompia selityksiä, kuinka asiat pitäisi hoitaa ja kaiuttimet ripustaa jne. Kumma kun en parin viimeisen vuoden aikana sattunut muille kuin Kimmon keikoille, joilla voi sanoa asioiden olevan kohdallaan. Tai sitten meillä on vaan kuulokäyrässä kuopat samassa kohdassa, mene ja tiedä.
Nyt pitäisi viritellä kotipihaan koiranpitävää verkkoaluetta, on sellainen kutina, että koiramäärä lisääntyy muutaman päivän sisällä yhdellä russelilla.

Pidetään sadetta

Miksi koko ajan pitää sataa vettä? Nyt on satanut kesäkuun kahdeksannesta päivästä lähtien melkein tauotta, ehkä pari vähemmän sateista päivää mahtuu joukkoon. Miksei voisi sataa vain öisin ja päivällä olisi aurinkoista ja lämmintä...
Tässä on sateen seassa juhlittu rippijuhlat ja juhannukset. Kesäsateiden jälkeen yleensä alkaa syyssateet ja sitten lumisateet, toivottavasti ei kuitenkaan sada lunta ennenkuin kesäloma loppuu.

Torstaina

No, onpas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Kesälomalla kun tuntuu olevan huomattavasti enemmän tekemistä kuin työkausina. Tosin tässä on kyllä innoittimena Topiaksen rippijuhlat, joita varten täytyy valmistella kaikenlaista... vessan maalausta, mattojen pesua jne. Nyt tässä sivutuotteena testaan pyykinkuivaajan toimintaa. Sellaisen ekoteon tein heti kesäloman alkajaisiksi, että lopetin kaikenlaisen taistelemisen moottoritoimisen ruohonleikkurin kanssa ja ostin pässin. Tai siis ihmisvoimalla liikkuvan, lykättävän leikkurin. Ensimmäinen kierros hiukan pitkäksi venähtäneen ruohon seassa meinasi olla liian tiukka, mutta seuraava erä oli jo paljon helpompi ja nopeampi. Lauantaina tangokeikalle ja sunnuntaina kirkkokeikalle... niin se vaan homma etenee... Meillä on muuten rippijuhlilla pääesiintyjänä Foo Fighters ja lämppäreinä Lauri Tähkä ja joku Billy Talent

Ruohonleikkausta

Tänä aamuna tapahtui sitten se vuoden ensimmäinen ruohonleikkaus. Kone pörähti iloisesti käyntiin, ei toki ihan ensimmäisellä vetäisyllä, mutta käynnistyi. Hommassa tuli hiki, kun kaksi tuntia kävelin koneen perässä. Samalla kuuntelin radiota, jossa seurattiin aina välillä Vaasassa liikkunutta karhua, aina sen kaatamiseen saakka. Juuri viime viikolla valitsin koirien ulkoilutukseen toisen metsäreitin, kuin mitä vaimo suositteli - Savossa oli silloin liikuskellut mikäpä muukaan kuin karhu.
Tänään on toiseksi viimeinen työpäivä ennen kesälomaa, perjantai ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta... alkaa pikkuhiljaa tuntua kesältä...

Tiistaina

Sunnuntain balettirupeama oli sellainen kuin arvailinkin, ensin pystytystä ja sitten älytön pätkä sisältäen harjoituksen ( lue: läpimeno juosten ) ja kaksi esitystä. Pätkän kesto yhdeksän tuntia ilman ruokatuntia, ainoat tauot olivat väliajat näytöksissä. Koko päivän pituus 12 tuntia. Tämähän on tietysti ammatinvalintakysymys...
Nyt pidän vapaapäivää ja yritän päivittää vaimon kennelin kotisivuja. Layout alkaa olemaan valmis, mutta sisältöä pitää vielä korjailla.

Lauantaina

Kävin juuri koirien kanssa pitkähköllä metsälenkillä, samalla sai tuulettaa hiukan omaakin päätä. Tänään olisi vain yksi näytös , mutta huominen piinaa jo etukäteen. Pitäisi saada tehtyä balettikoulun esitys suunnilleen tyhjästä, täysin etukäteen valmistelematta ja samantien pyyhkäistä sitä kaksi vetoa ilmeisesti täysille saleille. Hommassahan ei ole mitään järkeä... Kaiken pitäisi kuitenkin näyttää siltä, kuin sitä olisi harjoiteltu viikkoja, näinhän katsomaan tulevat lasten vanhemmat odottavat, kun ovat kuljetelleet lapsiaan viikkokausia harjoituksissa ja sitten ylimääräisissä harjoituksissa , sitten pääharjoituksissa... jne... Päivästä tulee pitkä, liian pitkä.

Vapaapäivä

Pitelen vapaapäivää ja kesäloma kolahtaa kohdalle yhdeksän työpäivän jälkeen, sen verran pitäisi vielä jaksaa taistella. Ruohonleikkuria pitäisi vähän rempata, mitä kyllä aloitinkin jo eilen, mutta lämpötila ulkona antaisi odottaa lumihiutaleiden putoamista. Voisi sanoa, että ensilumi satoi tänä vuonna toukokuussa.

Aloitus

Näin se alkoi, jollain lailla se on aloitettava jokatapauksessa. Tällä paikalla, tästä lähtien, yritän bloggailla säännöllisen epäsäännöllisesti ajatuksiani päivien kulusta ja mieltä askarruttavista tapauksista. Asiat voivat liittyä työhön, harrastuksiin jne, joten työkaverit, älkää suuttuko jos rivien välistä löydätte omia sanomisianne ja tekemisiänne.