Ikkunasta näkyy luminen puutarha. Tänään saavutetaan taas yksi merkkipaalu. Pitkän uurastuksen jälkeen löysimme uuden kodin perheemme kettuterrierille ja tänään on luovutuspäivä. Aluksi tilanne tuntui hyvinkin huojentavalta, mutta nyt tuntuu, että joutuu tässä hiukan surutyötäkin tekemään. Vappu on kuitenkin kuulunut perheeseemme 5,5 vuotta, jona aikana siitä on löytynyt nimensä mukaisesti Vappu, niin hyvässä kuin pahassakin. Ensimmäinen kokemus Vapusta oli, kun saavuimme kotiin hakumatkalta ja menimme takapihalle pissalle. Koirakirjat sanovat pennun pysyttelevän omistajansa jalkojen juuressa ja tutkivan sieltä maailmaa. Ennenkuin saimme selkämme oikaistuksi, niin Vappu oli naapurin mamman puutarhassa... Eilen kävimme russeliporukan kanssa keinoluolalla kettua katsomassa ja näimme siellä Vapun pennun ( nyt jo vuosi ja kolme kuukautta ), se oli aivan uskomattoman kaunis olento.
Ei voi muuta toivoa, kuin pitkää ikää Vapulle ja toivottavasti uudet omistajat saavat kokea kettuterrierin hellyyden ja rajuuden ainakin yhtä pitkän aikaa, kuin me olemme saanet kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti