keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kulttuuria tuli kulutettua…

Viime viikolla tuli käytyä kulttuuririennoissa kahdesti. Ensimmäinen osui melkein naapuriin, kun kävin katsomassa viimeistä edellisen vedon esityksestä Seitsemän Veljestä oopperatalossa.Esitys oli koreografian ja esittäjien puolesta nappiveto. Muutama lähinnä visuaalisuuteen kohdistuva tekijä jäi uupumaan esityksen muusta tasosta. Lavastus oli suhteellisen viitteellinen ja näyttämön yläpuolella seikkaileva sirkkelinterä esti tehokkaasti ainakin itselleni tärkeän takavalon käytön suurimmassa osassa kohtauksista. Ihan sen funktio ei muutenkaan selvinnyt, tokko niillä Jukolassa vielä oli konevoimaista sahaa käytössä. Myöskään muutamat liikkuvan valon liikkeet eivät olleet tarkoitetut näkyviksi, veikkaan. Samoin kuin viimeisessä vaihdossa taustalle tullut vuorimaisema, joka vaihtui yhtäkkiä piharakennuksiin. Ehkä siinä tultiin pikakelauksella Impivaarasta takaisin Jukolaan. Muuten nautin esityksestä tosi paljon.

Jälkimmäinen visiitti oli musiikkiteatteri Kapsäkissä ollut Wigwam revisited, jossa BigJam played Wigwam, ja mikäs oli soitellessa, kun lavalla oli entisiä wigusoittajia 70-luvulta kolmekin kappaletta, Gustavson, Rechardt ja Groundstroem. Varsinkin Gutsi ja Rekku olivat hyvässä vedossa. Soitto soi ja laulu raikasi, sen mitä siitä kuuli. Äänentoisto hoidettiin Kapsäkin omalla kalustolla ja varsinkin lauluosuudet kärsivät varsin korkealla roikkuvasta äänentoistolaitteistosta. Toinen huomautettava seikka oli käsittämättömät taustaprojisoinnit, jotka paikoin hipoivat jo mauttomuutta. Ellei sinne oltu suunniteltu etukäteen mitään muuta näkyvää, kuin alussa näkynyt Nuclear Nightclub-levyn kansikuva, niin kaiken muun olisi voinut jättää huoletta pois. Paikoin tämä jonkinlaista psykedeliaa tavoitteleva VJ-tuotos oli aika kauheaa katseltavaa, enkä usko soittajienkaan tavoitelleen sellaista maisemaa soittonsa taustaksi.

No, aina ei voi onnistua…

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Jatketaan

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun. Yritän hiukan kootusti päästä tapahtumissa tähän päivään saakka.

Kesäloman loppu kului vuorotellen Tampereella oleillen ja Helsingissä metsästäen tyttärelle, joka pääsi opiskelemaan Helsingin Yliopistoon, asuntoa. Asunto löytyi lopulta ja viimeisenä kesäloman viikonloppuna tehtiin sekin muutto jo perinteiseksi käyneellä “pienellä porukalla”. Sitten alkoivatkin jo työt ja ensimmäisellä viikolla lähdin vähän niin kuin työmatkan merkeissä Tampereelle teatterikesään katsomaan pari esitystä. Valitsin luonnollisesti sellaiset esitykset, missä projisoinnit näyttelivät suurta ( jossain kohtaa jopa liian suurta ) osaa esillepanosta. Hauska yksityiskohta ensimmäisestä esityksestä oli se, että satuimme erään twittertuttuni kanssa vierekkäisille paikoille. Oli hauska nähdä livenä.

Töissä oli ensimmäisenä to-do-listalla muutaman videotykin hankinta ja siihen sisältyvä hankintalakiin perustuva byrokratia. Sillä systeemillä ei ole oikeasti mitään tekemistä järjenkäytön kanssa. Uusille opiskelijoille pidettiin perehdytystä ja suunniteltiin syksyn juttuja. Isoin juttu tälle syksylle taitaa olla jo tehtynä, nimittäin eilen olleet Tanssitaiteen laitoksen 30v. juhlat. Homma hoidettiin videotekniikassa Picturall Octo-serverillä, kahdella videotykillä ja kahdella 52” telkkarilla. Näytettävinä medioina oli Eero Erkamon valmistamia visuaaleja, kuvakavalkadi 30 vuoden ajalta, sekä samana päivänä eri vuosikymmenten opiskelijoiden sekä työntekijöiden kanssa kuvattua timelapse-improa. Serverin ohjaukseen käytettiin Chamsysin MQ60 konsolia. Osa materiaalista oli valmiiksi tehtyä ja serverille siirrettyä, osa perustui improvisaatioon. Sisäänmenoissa meillä oli digitaalisena videokamera, josta timelapset, sekä analogisena Eeron oma läppäri.

Siinäpä lyhykäisyydessään kaikki se mitä on välillä tapahtunut. Yritän kirjoitella tänne edes hiukan tiheämmin tulevaisuudessa, mutta nyt tuntuu olevan päällä jonkinlainen väsymys koko sosiaaliseen mediaan, jotenkin vain kyllästyttää. No, tulevalla viikolla menen katsomaan tyttäreni kanssa Seitsemän veljestä-esitystä Kansallisbaletin versiona, sekä loppuviikosta parin työkaverin kanssa Wigwam-yhtyettä. Jos niistä vaikka kehittyisi jotain kirjoitettavaa.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Heinäkuun alkua

Muutto onnellisesti takana ja siinä tohinassa unohdin yhden ensi-illan päivämäärän. Havahduin todellisuuteen, kun ohjaaja soitti että kuvat toimivat hyvin mutta voidaanko jättää yksi kuva pois. Tottahan se minulle kävi…  Mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, kun laitoin itselleni jo keväällä liian tiukan deadlinen noille kuville muutosta tuolloin edes tietäen ja lähettänyt kuvat tekniikan vastaavalle jo hyvissä ajoin. No, huomenna sitten ajelen katsomaan kenraaliharjoituksen ihan loma-ajelun merkeissä.

Viikonloppuna käväisin Tammerkosken sillalla tapahtumassa katselemassa ja kuuntelemassa taas kerran Kolmatta naista. Samalla päiviteltiin kavereiden kanssa kuulumiset tähän päivään ja oli hauskaa… 3n

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kesäloma ja muuttotouhuja

Päästiin vaan kesälomaan asti tänäkin vuonna. Ja kuinka ollakaan loma alkaa samalla tavalla kuin viime vuonnakin eli muutolla. Viime vuonna meillä tosin oli kolme muuttoa parin kuukauden sisällä, että saatiin perhe asumaan kolmelle paikkakunnalle.
Nyt muuton kohteena on perheen naisväen asumus Tampereella, kun koko kiinteistökompleksi, johon kuuluu viisi kerrostaloa, menee peruskorjaukseen. Ensimmäisessä talossa on jo remontti käynnissä. Muuttomatka ei ole kovin pitkä, vajaat sata metriä, mutta on siinä hommaa, kun kaikki tavarat on kuitenkin siirrettävä. Kaiken kukkuraksi vaimo on nyt kolme kuukautta Helsingissä yliopistoharjoittelussa, joten kukas tätä muuttotouhua oikein hoitaa…. Juhannusaattoaamuna aloitettiin ja nyt alkaa tavarat olemaan yhtä kirjahyllyä lukuun ottamatta uudessa paikassa. Tavaroiden sijoittelua helpottaa se, että pohjakuva on likipitäen sama kuin vanhassa, toki jotkut mitat heittävät pikkuisen, mutta Alvar Aalto on tehnyt siinä vain jokaisesta uniikin asunnon. Omalla autolla, omin käsin, pienin kustannuksin ja hiukan “ei tartte auttaa”-asenteella mennään.
Kesä tuo mukanaan taas kärpäset ja ulkoilmakonsertit. Ehdin käydä Maailma kylässä- festivaalilla ja Helsinki-päivän Kaisaniemen konsertissa.akela
Hyviä artisteja kummassakin tapahtumassa, mutta se mikä jää aina ihmetyttämään, on se liiallisuuksiin menevä matalien taajuuksien palvominen. Siinä menee useassa tapauksessa osa informaatiosta hukkaan, koska vaikkapa sanoista ei saa selvää. Eivät kaikki kuuntelijat ole tuollaisissa massatapahtumissa kaikkien bändien suurimpia faneja, jolloin riittää pelkkä näkeminen ja tekstit osataan ulkoa. Sitten vielä kun nykypäivänä ollaan tarkkoina desibelirajoista ja niitä mitataan, mikä on hyvä asia, mutta kun lopputuloksena mitataan monesti alle 120 Hz:n mylvintää, niin se varsinainen puhetaajudella tapahtuva informaatio jää pakosta kuulumattomiin. Hirvittävää energiantuhlausta. Lavalla saattaa olla soittajia, joiden olemassaolo tulee esille vain videoscreeniltä. On toki poikkeuksiakin. Esim Ismo Alangon setti tuli erittäin maltillisilla volumella, tasaisella taajuuskaistalla ja hyvällä balanssilla, niin että kuunteleminen oli nautinto. Sama juttu oli Anssi Kelan kanssa. Ammattimiehet asialla lavalla ja miksauspöydän takana.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Toukokuun loppua

Toukokuu on hiljalleen loppumassa ja kesälomakin on päivän lähempänä kuin eilen. On ollut jonkin verran kiirettä ilmassa, mikä pitää toki mielen virkeänä. Toukokuun aikana olen ehtinyt käydä kahdesti keikalla.2013-05-13 11.50.43 HDR
Ensimmäinen oli valokeikka Tampereella Cumulus Pinja-hotellissa olevassa Olympia-salissa. Siellä oli Eclipsis ry:n järjestämä musikaalikonsertti “Kun kaikki pimenee”. Hienot puitteet, punaista samettia, puuta, pieni valokalusto ja riittävästi aikaa. Niillä sai aikaan ihan mukavia tunnelmia (toivottavasti) loistavien laulajien esittämään musiikkiin. Osa ohjelmistosta oli hyvinkin tuttua reilun vuoden takaa Dance of the Vampires-musikaalista, niin kuin kaikki laulajatkin. Extrana mukana oli Unkarin vastaavan version vampyyrikreivi.
Toinen oli miksaushomma vanhan ystäväni Saren uuden bändin ensimmäisellä keikalla. Esiintymispaikka oli Club Liberté Kalliossa. Paikka on kuin iso olohuone. Intiimi tila varustettuna ihan kohtuullisella äänijärjestelmällä ja pienellä valosetillä. Talon äänivastaavana toimii legenda jo eläessään eli Mitja Tuurala. Soundcheck tehtiin puolen päivän aikoihin ja varsinainen veto oli n. 23. Siinä välissä ehti hiukan sulatella kuulemaansa, tehdä mielikuvaharjoituksia ja pohtia pieniä muutoksia säätöihin. Lopputulos kuulosti hiukan kriittisimpiinkin korviin hyvältä. Ja miksei olisi kuulostanutkin. Loistavia soittajia ja osaavia laulajia.
Kuuntelukeikallekin ehdin tuossa pari päivää sitten. Musiikkitalon klubilla käväisi soittamassa vanhoista kavereista koostuva ryhmä nimeltä Laitakaupungin Orkesteri. Illan teemana oli Provinssin kadotetut helmet -konsertin ohjelmistossa kuultiin Provinssirock-keikkansa aikanaan peruttaneiden huippuartistien hittikappaleita uusina tulkintoina. Soitto soi komeasti, hiukan kansanmusiikkielementeillä sävytettynä. Ainut pieni miinus voidaan pudottaa vierailevan mieslaulajan laatikkoon. Olisi vaatinut hiukan enemmän puhe- ja laululahjoilla varustetumman hahmon kuin tehis-Otto pystyi tarjoamaan. Jotain siitä puuttui, olisiko vaikka karisma.
Ja huomenna alkaa Maailma kylässä-festivaali…

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Mitäs tässä välissä on tapahtunut….

Tuossa helmikuun puolivälin paikkeilla kävimme pienellä työporukalla tutustumassa Tukholmassa Riksteaterniin ja Dramateniin. Vierailu oli osa yhteistyöhanketta nimeltään Rajaton näyttämö. Mukana oli meidän lisäksemme edustus myös muutamasta suomalaisesta kiertueteatterista.
2013-02-21 16.35.45
Kävimme katsomassa myös yhden esityksen Dramatenissa. Näkemämme hölynpölyn nimi oli Chéri. Oli toki mukava nähdä, ettei se noinkaan nimekkäässä paikassa aina onnistu.  Naispääosan esittäjä oli useista ruotsalaiselokuvista ja sarjoista mm. Wallander, Öhmanin tavaratalo, Millennium-trilogia jne. tuttu Lena Endre . Valaistus oli todella mitäänsanomaton, eikä sisältänyt minkäänlaista valosuunnittelua. Äänipuolella ihmetytti paikoin hyvin nykyaikaisen musiikin käyttö 1920-luvun Pariisiin sijoittuvassa bulevardikomediassa. Mielenkiintoisinta nähtävää oli pyörönäyttämöllä seikkailevat puolipeiliprojisointipinnat. Tosin alkukuvassa ehti hiukan häiritä, ettei kolmen vierekkäin olevan pinnan ns. bezel-korjaus ollut mennyt ihan nappiin.2013-02-21 16.27.48
Tuossa kohdistuskuvassa ne näyttäisivät olevan kohdallaan, mutta reunan leveyttä ei ihan tarkalleen otettu huomioon yhtenäisessä kuvassa, mikä teki hiukan kiusallisen efektin. Projareina oli kolme High End Systemsin DL-3 –valaisinta. Ja ettei mediaserverit loppuneet kesken, niin talossa oli kuulemma vielä Hippokin…
Töissä alkaa pikkuhiljaa tulla ensimmäinen vuosi täyteen, eikä ole todellakaan kaduttanut työpaikan vaihdos. 

maanantai 14. tammikuuta 2013

Lukseja kaupungissa

Viikko takaperin kaupungissa järjestettiin Lux Helsinki-tapahtuma, jossa ihmisille oli järjestetty nähtävää Stadionilta Senaatintorille. Valotaiteilijat olivat ottaneet katukuvasta tuttuja paikkoja valaisemisen kohteiksi. Reitti lähti Olympiastadionilta Kansallisoopperan amfiteatterin, Hesperian puiston, Kansalaistorin ja Kiasman kautta Baanalle. Tuomiokirkko oli saanut luvan olla videomäppäyksen kohteena.
Photo 8.1.2013 17.15.53
Teos pyöri non-stoppina päivisin klo 16-22, kestäen n. 10 min. Seassa oli näyttäviä kuvia ja jonkinverran täysin mitäänsanomatonta materiaalia. Itse olisin halunnut nähdä enemmän rakennuksen yksityiskohtiin sidottua materiaalia. Nyt seassa oli sellaista videokuvaa, joka olisi voitu projisoida mihin pintaan tahansa, nyt vain projisointipinnaksi oli valikoitunut tuomiokirkko. Tuossa kuvassa juuri näkyy sitä rakennuksen pinnan hyväksikäyttöä. Sellaiset videokuvalla tehdyt varjojen liikkumiset näyttävät livenä tosi komeilta. Muissa kohteissa tehdyt tilavalaisut eivät suoranaisesti hetkauttaneet. Onhan se se selvää, että jos puuta taikka seinää valaistaan sinisellä lampulla, niin siinä nähdään sininen puu tai seinä. Hesperian puistoon rakennetussa Lantern parkissa oli joitain tosi upeita valaisimia.