Keikalta kotiin

Palauduin juuri Bonhoeffer-keikalta Karstulan kirkosta kotiin. Jännää kuinka ihmiset sijoittuvat istumaan kirkkosaliin. Miksauspöytä oli tarkalleen salin keskipisteessä. Neljäsosa ihmisistä istui etupuolellani ja kolmeneljäsosaa takanani. Sali on kuitenkin pyöreä ja ylhäältä kupolimainen eli salin puolivälin takana alkaa kaiku voittamaan äänentoistoa voimakkaasti. Akustiset olosuhteet olisivat vaatineet saliäänentoiston suunnittelussa hiukan lisäsatsausta ja paikassa olisi pitänyt olla pienillä viivekaiuttimilla tehty hajautettu järjestelmä. Nykyisessä, v 2003 uusitussa äänentoistojärjestelmässä oli keskiklusteri ja sivukaiuttimet ( joiden keskinäistä suhdettakaan ei päässyt säätämään ) alttaripäädyssä ja sen seuraukset voi arvata, kun toisesta reunasta salia paasataan akustisesti, jota sähköisesti vahvistetaan niin paljon että peräpenkkin asti kuuluu. Lipunostanut saa vapaasti valita paikan ja ottaa huonoimman mahdollisen - miksi? Pelkäävätkö ihmiset jotenkin joutuvansa osallistumaan teatteriin istumalla etuosassa, missä tekstistä saa vaivattomasti selvää ja näkyväisyys on loistava, en oikein ymmärrä. Muuten keikka oli ihan kohtalaisen hyvä.
Oikeissa töissä alkaa olla oma osuuteni valmiina ja yleisöäkin on tulossa jo loppuviikosta katsomoon, kun päästään omaisten näytökseen, koeyleisöön ja ennakkoon.

Uusi viikko

Ulkona tuntuu syksyltä, maa melkein jäässä, pari astetta lämmintä, tulossa kuitenkin selkeä ja aurinkoisen näköinen päivä. Ensi-illat lähestyvät ja huomenna ollaan meilläkin valmistavissa harjoituksissa. Lavastus näyttäytyy tänään ilmeisesti kokonaisuudessaan näyttämöllä. Puuttuvat osaset eivät ole kuitenkaan haitanneet (toivottavasti) valojen valmistumista. Valo- ja äänimaailma alkaa olla aikalailla valmista tavaraa vaikka yleisön tulla ihastelemaan. Ison puolen projisointiproggis sen sijaan on vielä aivan vaiheessa ja siellä mennään tällä viikolla jo pääharjoituksiin. Hommaa vaikeuttaa se, että kukaan ei tiedä vielä kohtausten pituuksia. Ei voi oikein tehdä kohtauksen taustalle mitään, ellei tiedä edes parin minuutin tarkkuudella, kuinka pitkässä ajassa pilvien pitäisi mennä vasemmalta oikealle. Saattaa teettää vielä ylitöitä ennenkuin se homma on valmista.
Asensin kotiin viime viikolla langattoman verkon ja tätäkin nyt kirjoitan keittiön apupöydän ääressä ikkunasta katsellen...

Sairaslomalla

Tai sairauslomalla, niinkuin se virallinen termi kuuluu. Viikko sitten pamahti päälle sellainen räjähtävä keuhkoputkentulehdus. Ma ei mitään, ti hiukan nuhaa, ke putket krohisi ja to ei saanut hengitettyä kuin jatkuvalla astmalääkkeen otolla. Seurauksena antibioottikuuri ja kortisonia keuhkoputkien aukipitämiseen. Ei vieläkään tahdo ilmastointi toimia kunnolla.
Teatterinjohtajanvalinta-näytelmä keskeytyi hallituksen kaatoon, josta eräät tahot syyttivät poliittista peliä. Politiikkaa siinä ei ole pätkääkään, vaan ehkä hiukan myöhässä tulevaa järjen käyttöä ja eikös politiikka ole yhteisten asioiden hoitoa. Oman edun tavoittelijat ovat huonointa lajia yhteisistä asioista päättämään. Toivottavasti pöydän putsaaminen uudistaa myös päätösten tekoa.

Syyskuu

Töitä on paiskittu jo kuukauden verran kesäloman jälkeen. Viime viikonloppu oli eka työviikonloppu, sanan varsinaisessa merkityksessä. Meillä oli harrastajateatterikesä-katselmus, jossa hyvinkin erilaiset ryhmät esittelivät osaamistaan. Onneksi tänä vuonna ei ollut mukana näitä pyörän uudelleen keksijöitä, jotka...
Samanlaista harrastajateatterikesää meillä on ollut talossa omastakin takaa johtajanvalinta- nimisen näytelmän kanssa. Tässä vaan ulkopuoliset ohjaajat pyrkivät valitsemaan pääosaan näyttelijää, jolla ei ole oikeasti minkäänlaista pätevyyttä hoitamaan ko. pestiä. Sellaista se on osakeyhtiössä, hallituksessa harrastajat päättävät ammattilaisten puolesta, ammattilaisia koskevista asioista. Taito puhua kovalla äänellä ei tarkoita sitä, että mukana on myös ajatus. Viisain ratkaisu olisi ottaa aikalisä ja katsoa uudet kandidaatit seuraavalle kierrokselle.

Toinen työviikko

Toinen työviikko toi mukanaan näyttelijät töihin, mikä tarkoittaa harjoitusten alkamista. Tämähän taas tarkoittaa työn fokusoitumista määränpäähän eli ensi-iltaan. Varsinaisen oman proggiksen rinnalla teen toiselle näyttämölle taustaprojisointikuvia lavastajan antamasta materiaalista. Nekin valmistuvat sitä mukaa, kun harjoitukset etenevät ja kohtauksille saadaan jotain kellolla mitattavaa pituutta, jonka rajoissa kuvamanipulaatiot tapahtuvat.
Viime viikolla kävin Kellin ja Kaikkosen Jannen kanssa Vaasan Taiteiden Yössä hoitamassa Gubbrockareitten nimikkolavan tapahtumat vankalla ammattitaidolla tuhatpäisen yleisömeren nähtäväksi ja kuultavaksi. Illan pääesiintyjähän on oma nähtävyytensä ( kahdet rummut, enemmän kuin viisi laulusolistia, viitisentoista sähkökitaraa jne... ).

Spelien jälkeen

Tuli vietettyä melkein pari viimeistä viikkoa Alavudella Spelit-tapahtuman tiimoilla. Työpaikkana oli uudenuutukainen jäähalli, joka akustiikaltaan yllätti, mutta miinuksena oli ripustusvalmiuksien puuttuminen katosta. Innokkaat jääkiekon harrastajat ilmeisesti vastustavat hallin käyttöä muuhun kuin kiekon pelaamiseen, sääli. Meillä oli ohjelmassa näytelmää, tanssimusiikkia, kansantanssia, pelimannimusiikkia sekä Lauri Tähkän konsertti. Oma työni oli saliääni, päivät eivät varsinaisesti olleet pitkiä, mutta venyivät aikalailla aamupuolelle yötä.
Näytelmässä oli kaikki näyttelijät harrastajia, joille annettiin 24 kanavaa langattomia käyttöön, mikä loi kyllä oman jännitysmomenttinsa työn suorittamiseen.
Mikit toimivat kyllä ennen näytöstä pidetyssä "soundcheckissä", mutta varsinaisessa esityksessä oli mikit vähän siellä ja täällä, ne päässä kun on hankala juoda vaikkapa kahvia tai jutella kaverin kanssa tai käydä vessassa... Sellainen touhu saa kyllä vähän punastelemaan äänipöydän takana. Muuten homma sujui hienosti ja vaivattomasti.

Saunan jälkeen

Kävin viime viikolla katsomassa Helsingissä Nightwishin keikan ja täytyy myöntää, että Aholan Kimmo osaa kyllä asiansa. Oli sen verran hyvät soundit... nautittavaa. Toisten bändien kohdalla näin ei valitettavasti ollut. Huonot yksittäiset sounditkin vielä ymmärtää jotenkuten, mutta kun soitinten keskinäinen balanssi on kateissa, niin se on suhteellisen kauheaa. Se on ihmeellistä, kun netin foorumeilla löytyy tietäjiä ja taitajia äänentoiston alalta. Kaikkiin kysymyksiin löytyy toinen toistaan hienompia selityksiä, kuinka asiat pitäisi hoitaa ja kaiuttimet ripustaa jne. Kumma kun en parin viimeisen vuoden aikana sattunut muille kuin Kimmon keikoille, joilla voi sanoa asioiden olevan kohdallaan. Tai sitten meillä on vaan kuulokäyrässä kuopat samassa kohdassa, mene ja tiedä.
Nyt pitäisi viritellä kotipihaan koiranpitävää verkkoaluetta, on sellainen kutina, että koiramäärä lisääntyy muutaman päivän sisällä yhdellä russelilla.