Spelien jälkeen

Tuli vietettyä melkein pari viimeistä viikkoa Alavudella Spelit-tapahtuman tiimoilla. Työpaikkana oli uudenuutukainen jäähalli, joka akustiikaltaan yllätti, mutta miinuksena oli ripustusvalmiuksien puuttuminen katosta. Innokkaat jääkiekon harrastajat ilmeisesti vastustavat hallin käyttöä muuhun kuin kiekon pelaamiseen, sääli. Meillä oli ohjelmassa näytelmää, tanssimusiikkia, kansantanssia, pelimannimusiikkia sekä Lauri Tähkän konsertti. Oma työni oli saliääni, päivät eivät varsinaisesti olleet pitkiä, mutta venyivät aikalailla aamupuolelle yötä.
Näytelmässä oli kaikki näyttelijät harrastajia, joille annettiin 24 kanavaa langattomia käyttöön, mikä loi kyllä oman jännitysmomenttinsa työn suorittamiseen.
Mikit toimivat kyllä ennen näytöstä pidetyssä "soundcheckissä", mutta varsinaisessa esityksessä oli mikit vähän siellä ja täällä, ne päässä kun on hankala juoda vaikkapa kahvia tai jutella kaverin kanssa tai käydä vessassa... Sellainen touhu saa kyllä vähän punastelemaan äänipöydän takana. Muuten homma sujui hienosti ja vaivattomasti.

Saunan jälkeen

Kävin viime viikolla katsomassa Helsingissä Nightwishin keikan ja täytyy myöntää, että Aholan Kimmo osaa kyllä asiansa. Oli sen verran hyvät soundit... nautittavaa. Toisten bändien kohdalla näin ei valitettavasti ollut. Huonot yksittäiset sounditkin vielä ymmärtää jotenkuten, mutta kun soitinten keskinäinen balanssi on kateissa, niin se on suhteellisen kauheaa. Se on ihmeellistä, kun netin foorumeilla löytyy tietäjiä ja taitajia äänentoiston alalta. Kaikkiin kysymyksiin löytyy toinen toistaan hienompia selityksiä, kuinka asiat pitäisi hoitaa ja kaiuttimet ripustaa jne. Kumma kun en parin viimeisen vuoden aikana sattunut muille kuin Kimmon keikoille, joilla voi sanoa asioiden olevan kohdallaan. Tai sitten meillä on vaan kuulokäyrässä kuopat samassa kohdassa, mene ja tiedä.
Nyt pitäisi viritellä kotipihaan koiranpitävää verkkoaluetta, on sellainen kutina, että koiramäärä lisääntyy muutaman päivän sisällä yhdellä russelilla.