Näytöksen aikana

Näytös pyörii omalla painollaan tuossa etuvasemmalla. Tässä kohtaa on puolen tunnin tauko ennenkuin seuraavan kerran pitää "painaa nappulaa". Aamu alkoi täydellisesti. Piti lähteä kaupungille, mutta autossa jäi jarrunesteen merkkivalo palamaan. Pihassa näkyi nestejälki, mistä saattoi nopeasti päätellä vuotokohdan. Ei muuta kuin rengas irti ja tutkimaan jarrurummun sisältä mikä siellä vuotaa. Löytyihän se vika jarrusylinteristä. Polkupyörä jalkojen väliin ja sillä kaupungille etsimään varaosaa. Ei löytynyt, piti tilata ja toivottavasti tiistaina päästään asiaan. Polkupyörällä kaaduin kaksi kertaa tulomatkalla, ekalla kerralla takajarru meni lukkoon eikä auennut ennenkuin pyörä pysähtyi. Toisella kerralla putosivat ketjut päältä ja takarengas taas lukkoon ja hallitsematon sivuluisu, polveen sattui aika helvetisti. Enää kolme yhtäpitkää matkaa ajettavana tänäpäivänä, montakohan kertaa vielä ollaan kontallaan pyörän kanssa...

Vapaapäivänä

Ikkunasta näkyy luminen puutarha. Tänään saavutetaan taas yksi merkkipaalu. Pitkän uurastuksen jälkeen löysimme uuden kodin perheemme kettuterrierille ja tänään on luovutuspäivä. Aluksi tilanne tuntui hyvinkin huojentavalta, mutta nyt tuntuu, että joutuu tässä hiukan surutyötäkin tekemään. Vappu on kuitenkin kuulunut perheeseemme 5,5 vuotta, jona aikana siitä on löytynyt nimensä mukaisesti Vappu, niin hyvässä kuin pahassakin. Ensimmäinen kokemus Vapusta oli, kun saavuimme kotiin hakumatkalta ja menimme takapihalle pissalle. Koirakirjat sanovat pennun pysyttelevän omistajansa jalkojen juuressa ja tutkivan sieltä maailmaa. Ennenkuin saimme selkämme oikaistuksi, niin Vappu oli naapurin mamman puutarhassa... Eilen kävimme russeliporukan kanssa keinoluolalla kettua katsomassa ja näimme siellä Vapun pennun ( nyt jo vuosi ja kolme kuukautta ), se oli aivan uskomattoman kaunis olento.
Ei voi muuta toivoa, kuin pitkää ikää Vapulle ja toivottavasti uudet omistajat saavat kokea kettuterrierin hellyyden ja rajuuden ainakin yhtä pitkän aikaa, kuin me olemme saanet kokea.