Frankfurt MusikMesse ja Prolight+Sound 2014

 

Tulipa viime viikolla käveltyä ennätyspitkälti sisätiloissa. Kymmenen jättihallia, osa kahdessa kerroksessa. Kyseessä siis maailman suurin soitinalan esittäytyminen messutapahtumana. Eikä siellä tarvinnut kierrellä yksin, vierailijoita oli reilut 110000 142 maasta.

Mitä jäi mieleen? Mustat laatikot, niistä on showtekniikka tehty. Mitä syvemmälle valo-osastoa kahlasi, sen suurempi meteli halleissa oli, viimeiseen tullessa huomasi päätyneensä t-o-d-e-l-l-a suureen discoon. Laserit piirsivät ilmaan kuvioita, oli savua, niin paljon että huonompikin laite hyötyi parempien tuotoksesta, vesiefektejä, ennaltaohjelmoituja valolaitespektaakkeleita, lujaa soitettua musiikkia, eli kaikkea mikä asiaan kuuluu. Äänihallissa oli tosi hiljaista. Tosin ulos oli järjestetty roikkumaan muutamalta valmistajalta isohko PA-nippu, joka aikataulutuksen mukaan aina yksi kerrallaan soi.  Messuilla esiteltiin pari uutta mikseriä ja näiden ympärillä tungeksittiin, kun kaikki halusivat nähdä edes vilauksen uutuuksista, jotkut pääsivät jopa koskemaan niitä.

Fender Stratocasterin 60v näkyi myöskin aika isosti. Olivat haalineet paikalle eräänlaisen Fender Trionkin, jossa soittivat Yolanda Charles, Greg Koch & Nicolas Viccaro

 Festhalleen PRG oli valmistanut nonstopshown, jossa oli käytetty asiallisesti valo-, ääni-, videotekniikkaa yhdistettynä lasereihin, vesisuihkuihin ja esityksen päättävään pyrotekniikkaan. Huikea kymmenminuuttinen jonka päätteeksi pääsi kierrokselle lavan takaosiin ihmettelemään laiteviidakkoa.

Summa summarum, olihan se sellainen elämys josta ei olisi halunnut jäädä paitsi. Siellä näki kymmeniä vanhoja tuttuja joiden kanssa sai vaihtaa kuulumisia. Pääsi aistimaan hiukan suuren maailman meininkiä. Matkailu avartaa, niin kuin sanotaan.

Töihin palautuessani sain toteuttaa messuhengessä videoinstallaatiota, jossa käytetään seitsemää televisiota ja kahta videotykkiä. Suurin osa materiaalista ajetaan laitteiston moottorina toimivan Picturallin serveriltä. Siinä pääsi kokeilemaan monikanavaäänentoistoakin, kun äänet täytyi jakaa kaiuttimiin ja telkkuihin. Pullonkaulaksi osoittautui FinalCut, jolla ei pääse tekemään kuin 5.1-ääntä maksimissaan. Ideaali olisi ollut 7.1.

Jatketaan

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun. Yritän hiukan kootusti päästä tapahtumissa tähän päivään saakka.

Kesäloman loppu kului vuorotellen Tampereella oleillen ja Helsingissä metsästäen tyttärelle, joka pääsi opiskelemaan Helsingin Yliopistoon, asuntoa. Asunto löytyi lopulta ja viimeisenä kesäloman viikonloppuna tehtiin sekin muutto jo perinteiseksi käyneellä “pienellä porukalla”. Sitten alkoivatkin jo työt ja ensimmäisellä viikolla lähdin vähän niin kuin työmatkan merkeissä Tampereelle teatterikesään katsomaan pari esitystä. Valitsin luonnollisesti sellaiset esitykset, missä projisoinnit näyttelivät suurta ( jossain kohtaa jopa liian suurta ) osaa esillepanosta. Hauska yksityiskohta ensimmäisestä esityksestä oli se, että satuimme erään twittertuttuni kanssa vierekkäisille paikoille. Oli hauska nähdä livenä.

Töissä oli ensimmäisenä to-do-listalla muutaman videotykin hankinta ja siihen sisältyvä hankintalakiin perustuva byrokratia. Sillä systeemillä ei ole oikeasti mitään tekemistä järjenkäytön kanssa. Uusille opiskelijoille pidettiin perehdytystä ja suunniteltiin syksyn juttuja. Isoin juttu tälle syksylle taitaa olla jo tehtynä, nimittäin eilen olleet Tanssitaiteen laitoksen 30v. juhlat. Homma hoidettiin videotekniikassa Picturall Octo-serverillä, kahdella videotykillä ja kahdella 52” telkkarilla. Näytettävinä medioina oli Eero Erkamon valmistamia visuaaleja, kuvakavalkadi 30 vuoden ajalta, sekä samana päivänä eri vuosikymmenten opiskelijoiden sekä työntekijöiden kanssa kuvattua timelapse-improa. Serverin ohjaukseen käytettiin Chamsysin MQ60 konsolia. Osa materiaalista oli valmiiksi tehtyä ja serverille siirrettyä, osa perustui improvisaatioon. Sisäänmenoissa meillä oli digitaalisena videokamera, josta timelapset, sekä analogisena Eeron oma läppäri.

Siinäpä lyhykäisyydessään kaikki se mitä on välillä tapahtunut. Yritän kirjoitella tänne edes hiukan tiheämmin tulevaisuudessa, mutta nyt tuntuu olevan päällä jonkinlainen väsymys koko sosiaaliseen mediaan, jotenkin vain kyllästyttää. No, tulevalla viikolla menen katsomaan tyttäreni kanssa Seitsemän veljestä-esitystä Kansallisbaletin versiona, sekä loppuviikosta parin työkaverin kanssa Wigwam-yhtyettä. Jos niistä vaikka kehittyisi jotain kirjoitettavaa.

Mitäs tässä välissä on tapahtunut….

Tuossa helmikuun puolivälin paikkeilla kävimme pienellä työporukalla tutustumassa Tukholmassa Riksteaterniin ja Dramateniin. Vierailu oli osa yhteistyöhanketta nimeltään Rajaton näyttämö. Mukana oli meidän lisäksemme edustus myös muutamasta suomalaisesta kiertueteatterista.

Kävimme katsomassa myös yhden esityksen Dramatenissa. Näkemämme hölynpölyn nimi oli Chéri. Oli toki mukava nähdä, ettei se noinkaan nimekkäässä paikassa aina onnistu.  Naispääosan esittäjä oli useista ruotsalaiselokuvista ja sarjoista mm. Wallander, Öhmanin tavaratalo, Millennium-trilogia jne. tuttu Lena Endre . Valaistus oli todella mitäänsanomaton, eikä sisältänyt minkäänlaista valosuunnittelua. Äänipuolella ihmetytti paikoin hyvin nykyaikaisen musiikin käyttö 1920-luvun Pariisiin sijoittuvassa bulevardikomediassa. Mielenkiintoisinta nähtävää oli pyörönäyttämöllä seikkailevat puolipeiliprojisointipinnat. Tosin alkukuvassa ehti hiukan häiritä, ettei kolmen vierekkäin olevan pinnan ns. bezel-korjaus ollut mennyt ihan nappiin.
Tuossa kohdistuskuvassa ne näyttäisivät olevan kohdallaan, mutta reunan leveyttä ei ihan tarkalleen otettu huomioon yhtenäisessä kuvassa, mikä teki hiukan kiusallisen efektin. Projareina oli kolme High End Systemsin DL-3 –valaisinta. Ja ettei mediaserverit loppuneet kesken, niin talossa oli kuulemma vielä Hippokin…
Töissä alkaa pikkuhiljaa tulla ensimmäinen vuosi täyteen, eikä ole todellakaan kaduttanut työpaikan vaihdos. 

Koneiden ja työkalujen päivittelyä

Päivittelin töissä työkaluja hiukan nykyaikaa kohti. Ja jatkoa seuraa… Aloitin hankkimalla Picturallin mediaserverin. Tuttu työkalu helpottaa hommia. Tarkoituksena on käyttää sen ohjaukseen valopöytää, mutta aina se ei ole mahdollista, joten vanha tuttu chamsys-ohjaus tulee myös käyttöön. Pahempi rasti oli saada ohjaus toimimaan macbookilla… Jonkin aikaa ihmeteltyäni ja neuvoteltuani vanhojen tuttujeni kanssa huomasin vahingossa, että sitä chamsysiä aukeaa jostain syystä pari ikkunaa kerralla käyttöön ja sieltähän sitä tuleekin jo ristiriitaista käskyä art-nettiä myöden serverille. En päässyt selvyyteen johtuiko se chamsys-versiosta vai x11-ikkunoinnista mäkissä.

Otin vielä yhteyttä supporttiin, josta viikon odottelun jälkeen sain osoitteen ja pääsin lataamaan toimivan version aiheesta. Tuossa kuvassa suoritin pientä crashtestiä kahdella näytöllä, eikä päivän mittaan kaatunut kumpikaan. Ei serveri eikä mäkki. Pc:llä yhteistyö toimi alusta lähtien niinkuin tehtaan sedät olivat luvanneet. Seuraavaksi eli huomenissa pitää käydä taltiointivälineistön päivitysten kimppuun.