Kulttuuria tuli kulutettua…

Viime viikolla tuli käytyä kulttuuririennoissa kahdesti. Ensimmäinen osui melkein naapuriin, kun kävin katsomassa viimeistä edellisen vedon esityksestä Seitsemän Veljestä oopperatalossa.Esitys oli koreografian ja esittäjien puolesta nappiveto. Muutama lähinnä visuaalisuuteen kohdistuva tekijä jäi uupumaan esityksen muusta tasosta. Lavastus oli suhteellisen viitteellinen ja näyttämön yläpuolella seikkaileva sirkkelinterä esti tehokkaasti ainakin itselleni tärkeän takavalon käytön suurimmassa osassa kohtauksista. Ihan sen funktio ei muutenkaan selvinnyt, tokko niillä Jukolassa vielä oli konevoimaista sahaa käytössä. Myöskään muutamat liikkuvan valon liikkeet eivät olleet tarkoitetut näkyviksi, veikkaan. Samoin kuin viimeisessä vaihdossa taustalle tullut vuorimaisema, joka vaihtui yhtäkkiä piharakennuksiin. Ehkä siinä tultiin pikakelauksella Impivaarasta takaisin Jukolaan. Muuten nautin esityksestä tosi paljon.

Jälkimmäinen visiitti oli musiikkiteatteri Kapsäkissä ollut Wigwam revisited, jossa BigJam played Wigwam, ja mikäs oli soitellessa, kun lavalla oli entisiä wigusoittajia 70-luvulta kolmekin kappaletta, Gustavson, Rechardt ja Groundstroem. Varsinkin Gutsi ja Rekku olivat hyvässä vedossa. Soitto soi ja laulu raikasi, sen mitä siitä kuuli. Äänentoisto hoidettiin Kapsäkin omalla kalustolla ja varsinkin lauluosuudet kärsivät varsin korkealla roikkuvasta äänentoistolaitteistosta. Toinen huomautettava seikka oli käsittämättömät taustaprojisoinnit, jotka paikoin hipoivat jo mauttomuutta. Ellei sinne oltu suunniteltu etukäteen mitään muuta näkyvää, kuin alussa näkynyt Nuclear Nightclub-levyn kansikuva, niin kaiken muun olisi voinut jättää huoletta pois. Paikoin tämä jonkinlaista psykedeliaa tavoitteleva VJ-tuotos oli aika kauheaa katseltavaa, enkä usko soittajienkaan tavoitelleen sellaista maisemaa soittonsa taustaksi.

No, aina ei voi onnistua…

Jatketaan

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun. Yritän hiukan kootusti päästä tapahtumissa tähän päivään saakka.

Kesäloman loppu kului vuorotellen Tampereella oleillen ja Helsingissä metsästäen tyttärelle, joka pääsi opiskelemaan Helsingin Yliopistoon, asuntoa. Asunto löytyi lopulta ja viimeisenä kesäloman viikonloppuna tehtiin sekin muutto jo perinteiseksi käyneellä “pienellä porukalla”. Sitten alkoivatkin jo työt ja ensimmäisellä viikolla lähdin vähän niin kuin työmatkan merkeissä Tampereelle teatterikesään katsomaan pari esitystä. Valitsin luonnollisesti sellaiset esitykset, missä projisoinnit näyttelivät suurta ( jossain kohtaa jopa liian suurta ) osaa esillepanosta. Hauska yksityiskohta ensimmäisestä esityksestä oli se, että satuimme erään twittertuttuni kanssa vierekkäisille paikoille. Oli hauska nähdä livenä.

Töissä oli ensimmäisenä to-do-listalla muutaman videotykin hankinta ja siihen sisältyvä hankintalakiin perustuva byrokratia. Sillä systeemillä ei ole oikeasti mitään tekemistä järjenkäytön kanssa. Uusille opiskelijoille pidettiin perehdytystä ja suunniteltiin syksyn juttuja. Isoin juttu tälle syksylle taitaa olla jo tehtynä, nimittäin eilen olleet Tanssitaiteen laitoksen 30v. juhlat. Homma hoidettiin videotekniikassa Picturall Octo-serverillä, kahdella videotykillä ja kahdella 52” telkkarilla. Näytettävinä medioina oli Eero Erkamon valmistamia visuaaleja, kuvakavalkadi 30 vuoden ajalta, sekä samana päivänä eri vuosikymmenten opiskelijoiden sekä työntekijöiden kanssa kuvattua timelapse-improa. Serverin ohjaukseen käytettiin Chamsysin MQ60 konsolia. Osa materiaalista oli valmiiksi tehtyä ja serverille siirrettyä, osa perustui improvisaatioon. Sisäänmenoissa meillä oli digitaalisena videokamera, josta timelapset, sekä analogisena Eeron oma läppäri.

Siinäpä lyhykäisyydessään kaikki se mitä on välillä tapahtunut. Yritän kirjoitella tänne edes hiukan tiheämmin tulevaisuudessa, mutta nyt tuntuu olevan päällä jonkinlainen väsymys koko sosiaaliseen mediaan, jotenkin vain kyllästyttää. No, tulevalla viikolla menen katsomaan tyttäreni kanssa Seitsemän veljestä-esitystä Kansallisbaletin versiona, sekä loppuviikosta parin työkaverin kanssa Wigwam-yhtyettä. Jos niistä vaikka kehittyisi jotain kirjoitettavaa.

Mitäs tässä välissä on tapahtunut….

Tuossa helmikuun puolivälin paikkeilla kävimme pienellä työporukalla tutustumassa Tukholmassa Riksteaterniin ja Dramateniin. Vierailu oli osa yhteistyöhanketta nimeltään Rajaton näyttämö. Mukana oli meidän lisäksemme edustus myös muutamasta suomalaisesta kiertueteatterista.

Kävimme katsomassa myös yhden esityksen Dramatenissa. Näkemämme hölynpölyn nimi oli Chéri. Oli toki mukava nähdä, ettei se noinkaan nimekkäässä paikassa aina onnistu.  Naispääosan esittäjä oli useista ruotsalaiselokuvista ja sarjoista mm. Wallander, Öhmanin tavaratalo, Millennium-trilogia jne. tuttu Lena Endre . Valaistus oli todella mitäänsanomaton, eikä sisältänyt minkäänlaista valosuunnittelua. Äänipuolella ihmetytti paikoin hyvin nykyaikaisen musiikin käyttö 1920-luvun Pariisiin sijoittuvassa bulevardikomediassa. Mielenkiintoisinta nähtävää oli pyörönäyttämöllä seikkailevat puolipeiliprojisointipinnat. Tosin alkukuvassa ehti hiukan häiritä, ettei kolmen vierekkäin olevan pinnan ns. bezel-korjaus ollut mennyt ihan nappiin.
Tuossa kohdistuskuvassa ne näyttäisivät olevan kohdallaan, mutta reunan leveyttä ei ihan tarkalleen otettu huomioon yhtenäisessä kuvassa, mikä teki hiukan kiusallisen efektin. Projareina oli kolme High End Systemsin DL-3 –valaisinta. Ja ettei mediaserverit loppuneet kesken, niin talossa oli kuulemma vielä Hippokin…
Töissä alkaa pikkuhiljaa tulla ensimmäinen vuosi täyteen, eikä ole todellakaan kaduttanut työpaikan vaihdos. 

Lukseja kaupungissa

Viikko takaperin kaupungissa järjestettiin Lux Helsinki-tapahtuma, jossa ihmisille oli järjestetty nähtävää Stadionilta Senaatintorille. Valotaiteilijat olivat ottaneet katukuvasta tuttuja paikkoja valaisemisen kohteiksi. Reitti lähti Olympiastadionilta Kansallisoopperan amfiteatterin, Hesperian puiston, Kansalaistorin ja Kiasman kautta Baanalle. Tuomiokirkko oli saanut luvan olla videomäppäyksen kohteena.

Teos pyöri non-stoppina päivisin klo 16-22, kestäen n. 10 min. Seassa oli näyttäviä kuvia ja jonkinverran täysin mitäänsanomatonta materiaalia. Itse olisin halunnut nähdä enemmän rakennuksen yksityiskohtiin sidottua materiaalia. Nyt seassa oli sellaista videokuvaa, joka olisi voitu projisoida mihin pintaan tahansa, nyt vain projisointipinnaksi oli valikoitunut tuomiokirkko. Tuossa kuvassa juuri näkyy sitä rakennuksen pinnan hyväksikäyttöä. Sellaiset videokuvalla tehdyt varjojen liikkumiset näyttävät livenä tosi komeilta. Muissa kohteissa tehdyt tilavalaisut eivät suoranaisesti hetkauttaneet. Onhan se se selvää, että jos puuta taikka seinää valaistaan sinisellä lampulla, niin siinä nähdään sininen puu tai seinä. Hesperian puistoon rakennetussa Lantern parkissa oli joitain tosi upeita valaisimia.

Pakkaspäivää!

Tänään ei ole enää kuumetta, mutta hengitys on vielä vähän vaivalloista tukossa olevan putkiston takia. Tämän päivän voi ehkä jo viettää enimmäkseen pystyasennossa ja taloa lämmitellessä.
Viime viikot ovat kuluneet tulevaisuuden suunnittelussa. Onhan se selvää, että näillä vuosilla suurten ratkaisujen teko askarruttaa… toisena päivänä kaduttaa mitä on tullut luvattua ja toisena kaikki tuntuu vain oikealta. En paljasta vielä mitä mullistavaa on tapahtumassa, mutta kaikki liittyy erääseen Helsingissä käyntiin tammikuisena päivänä…
Samaan aikaan toisaalla, eli juuri tuon maagisen Helsingin reissun seuraavana päivänä, minun piti esitellä ohjaajalle demomateriaalia ja projisointitekniikkaa Fanny & Alexanderiin. Aikojen alussa koko teokseen ei ollut tulossa ensimmäistäkään projisiota, mutta tapahtui vähän kaikenlaista hässäkkää, jonka jälkeen vastuussa ollut lavastaja vaihtui. Sen jälkeen alettiin puhumaan viidestä projisiosta. Tein tuohon demosessioon mukaelmat aiheista, että tekniikat ja suunnat tulivat esitellyiksi. Valmiiden materiaalien deadlineksi oli joulukuun puolivälissä annettu tammikuun 18 ja tuolloin elettiin viidettä päivää. Yhtäkkiä näiden viiden projisoinnin pitäisikin olla valmiina 12.1… Alkoi tulla hiukan kiirekin.  Loppujen lopuksi teokseen tuli kolmisenkymmentä projisointia ja videoajokoneessa on black-outit mukaan luettuna 48 tilannetta. Välillä tuli mieleen, että nälkä on kasvanut syödessä. Osa projisoinneista oli taustaprojisointeja ja osa tuli edestä. Käytössä on kuusi tykkiä, joista neljä tekee takakuvan. Kuvan koko on hiukan yli 8x6 metriä, jonka toteuttaminen yhdellä tykillä ei olisi mahdollista. Tosin neljän tykin toteutuksessa tulee projisointimuovin pieni katselukulma kiusallisesti esiin katsomon reunoilla istuessa. Jos sen olisi voinut tehdä yhdellä tykillä, niin saman valotehon saamiseksi oli pitänyt olla käytössä ainakin 12000 ansilumenin tykki ja arvauksena voisin esittää, että kankaassa olisi näkynyt kirkas ympyrä joka himmenee kuvan reunoja kohti. Näin tuo pinta käyttäytyy ainakin 6500 ansilumenin tykillä tehtäessä. Takaprojisointi on hiukan haastavampaa kuin edestä tuleva kuva.

Päivitystä

Vampyyrit saatiin ensi-iltaan pari viikkoa sitten ja tänään on revyyn uusinta ensi-ilta. Edellisestä revyyversiosta putosi seitsemän numeroa pois ja tuli kymmenen tilalle.
Pienenä yhteenvetona voisi laskea vampyyrimusikaalin ja revyyn projisoinneista näin: Vampyyreissä käytössä kahdeksan videotykkiä kolmeen projisointipintaan, 34 videotilannetta. Revyyssä viisi tykkiä viiteen pintaan ja 21 videotilannetta. Onneksi meillä on kaksi mediaserveriä, joita ilman tuollaiset määrät olisivat mahdotonta hallita. Nyt yksi kaveri pystyy ajamaan yhtäaikaa sekä valot, että projisoinnit.

Musikaalia

Aloitin vuoden työt taltioimalla olemassa olevia näytelmiä arkistoon. Homma seisahtui sitten hetkeksi, kun tekeillä olevaan musikaaliin tarvittiinkin videoprojisointia. Homma oli annettu toiselle videotaiteilijalle, joka oli kuitenkin kieltäytynyt ja minut pestattiin “vain” kuukausi kieltäytymisen jälkeen. Aikaahan työn tekemiseen jäi ruhtinaalliset kolme työpäivää, ennen kuin kuvaa odoteltiin jo tyllissä näkyväksi. Nyt ollaan jo kolmannessa valmistavassa harjoituksessa ja tänään kuva tulee ensimmäistä kertaa mediaserveriltä. Viime viikolla ajeltiin kuvaa vielä editointiohjelmalla. Tällä viikolla kuvattiin vielä “autenttista venäläistä dokumenttimateriaalia” ja kaikki materiaali pitäisi olla jo kasassa ( paino sanalla “pitäisi” ). Ensi-ilta on viikon päästä, jota ennen toivon pääseväni tästä irti, että voin alkaa valmistaa jo seuraavaa eli muumeja.
Nyt vain odotellaan, että talvi pääsee todella vauhtiin… Eikös ne oikeat pakkaset ole yleensä vasta tammi- helmikuun vaihteessa? Tuokin kuva on otettu tammikuun seitsemäs, eikä pakkasta ollut kuin reipas 25…