Kevään merkkejä

Varma kevään merkki yllätti minut totaalisesti. Sehän on tietysti jokavuotinen auton katsastus. Olin muistanut sille tapahtumalle aivan toisen deadlinen, jonnekin toukokuun puolivälin paikkeille, mutta ei… Onneksi satuin katsomaan rekisteriotteesta, että aikaa oli vielä runsaat neljä päivää toimenpiteeseen. Pikainen auton siistiminen, öljyn ja tulppien vaihto ja konttorille hakemaan vikalistaa, ei tullut muuta kuin käsky käydä korjaamolla hitsauttamassa lisää rautaa siihen paikkaan, mistä ne nostivat auton ilmaan kytkinrempan yhteydessä. Ei paha.

Töissä ollaan tämä viikko lämmitetty Viimeistä suurista rakastajista ja nyt juuri esitys pyörii tuossa edessä. Edellisestä vedosta tätä lajia onkin jo yli vuosi. Yleisö nauraa vapautuneesti ja se on hauskaa.

On muuten aika tarkasti kuukausi kesälomaan!!

Hyvää Pääsiäistä!

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime kirjoittelun. Rytmikorjaamolla pidettiin MARS 2010 – tapahtuma, johon liittyi livemusiikkia ja seminaareja. Jälkimmäiset osuivat pääsääntöisesti työajalle, jolloin niihin ei päässyt osallistumaan, mutta tulipahan käytyä kahta keikkaa katsomassa. Ensimmäisenä oli Hehkumon  konsertti, joka oli ns. Rytmiksen pienellä lavalla. Soitto sujui mainiosti ja sounditkin olivat kohtuullisesti hanskassa, ainakin ulospäin. Monitoroinnissa oli ilmeisesti toivomisen varaa, mikä näkyi vilkuiluna ja lievänä leukaperien kiristelynä. Siitä parin päivän päästä pääsin näkemään Apocalyptican, joka jytisteli mallikkaasti. Edellisellä apo-keikalla soundit olivat reilusti ohuemmat, saattoi johtua lämppäribändin asemasta tai siitä että keikoilla oli eri miksaaja.

Töissä saatiin Muumit ensi-iltaan. Loppusuora alkoi tuntua jo aikamoiselta puurtamiselta, vaikka aina oli jännitysmomenttina, tuleeko säveltäjältä läpimenoon jokin uusi versio jostain musiikista kokeiltavaksi. Tuntia ennen enskaria vaihdoin vielä yhden biisin uudelleenmiksattuun versioon. Loppu hyvin, (melkein) kaikki hyvin… ensi viikolla näytöstä pyöritetään seitsemän kertaa.

Yllä oleva kuva on eiliseltä Bonhoeffer-keikalta Hämeenlinnan kirkosta. On toki liioittelua hoitaa yhden langattoman ja yhden MD-soittimen keikkaa digipöydällä, mutta… Kirkkokeikoilla joutuu aina varautumaan yllätyksiin akustisten olosuhteiden kanssa.

Onneksi kevätkin jo tekee tuloaan, eikä tässä ole kesälomaankaan enää kuin kaksi kuukautta. Pihakin alkaa näyttää jo kurapellolta ja muistin, että jossain vielä hangen alla odottaa valkosipuliviljelmät..