Keikalta kotiin

Palauduin juuri Bonhoeffer-keikalta Karstulan kirkosta kotiin. Jännää kuinka ihmiset sijoittuvat istumaan kirkkosaliin. Miksauspöytä oli tarkalleen salin keskipisteessä. Neljäsosa ihmisistä istui etupuolellani ja kolmeneljäsosaa takanani. Sali on kuitenkin pyöreä ja ylhäältä kupolimainen eli salin puolivälin takana alkaa kaiku voittamaan äänentoistoa voimakkaasti. Akustiset olosuhteet olisivat vaatineet saliäänentoiston suunnittelussa hiukan lisäsatsausta ja paikassa olisi pitänyt olla pienillä viivekaiuttimilla tehty hajautettu järjestelmä. Nykyisessä, v 2003 uusitussa äänentoistojärjestelmässä oli keskiklusteri ja sivukaiuttimet ( joiden keskinäistä suhdettakaan ei päässyt säätämään ) alttaripäädyssä ja sen seuraukset voi arvata, kun toisesta reunasta salia paasataan akustisesti, jota sähköisesti vahvistetaan niin paljon että peräpenkkin asti kuuluu. Lipunostanut saa vapaasti valita paikan ja ottaa huonoimman mahdollisen - miksi? Pelkäävätkö ihmiset jotenkin joutuvansa osallistumaan teatteriin istumalla etuosassa, missä tekstistä saa vaivattomasti selvää ja näkyväisyys on loistava, en oikein ymmärrä. Muuten keikka oli ihan kohtalaisen hyvä.
Oikeissa töissä alkaa olla oma osuuteni valmiina ja yleisöäkin on tulossa jo loppuviikosta katsomoon, kun päästään omaisten näytökseen, koeyleisöön ja ennakkoon.

Uusi viikko

Ulkona tuntuu syksyltä, maa melkein jäässä, pari astetta lämmintä, tulossa kuitenkin selkeä ja aurinkoisen näköinen päivä. Ensi-illat lähestyvät ja huomenna ollaan meilläkin valmistavissa harjoituksissa. Lavastus näyttäytyy tänään ilmeisesti kokonaisuudessaan näyttämöllä. Puuttuvat osaset eivät ole kuitenkaan haitanneet (toivottavasti) valojen valmistumista. Valo- ja äänimaailma alkaa olla aikalailla valmista tavaraa vaikka yleisön tulla ihastelemaan. Ison puolen projisointiproggis sen sijaan on vielä aivan vaiheessa ja siellä mennään tällä viikolla jo pääharjoituksiin. Hommaa vaikeuttaa se, että kukaan ei tiedä vielä kohtausten pituuksia. Ei voi oikein tehdä kohtauksen taustalle mitään, ellei tiedä edes parin minuutin tarkkuudella, kuinka pitkässä ajassa pilvien pitäisi mennä vasemmalta oikealle. Saattaa teettää vielä ylitöitä ennenkuin se homma on valmista.
Asensin kotiin viime viikolla langattoman verkon ja tätäkin nyt kirjoitan keittiön apupöydän ääressä ikkunasta katsellen...

Sairaslomalla

Tai sairauslomalla, niinkuin se virallinen termi kuuluu. Viikko sitten pamahti päälle sellainen räjähtävä keuhkoputkentulehdus. Ma ei mitään, ti hiukan nuhaa, ke putket krohisi ja to ei saanut hengitettyä kuin jatkuvalla astmalääkkeen otolla. Seurauksena antibioottikuuri ja kortisonia keuhkoputkien aukipitämiseen. Ei vieläkään tahdo ilmastointi toimia kunnolla.
Teatterinjohtajanvalinta-näytelmä keskeytyi hallituksen kaatoon, josta eräät tahot syyttivät poliittista peliä. Politiikkaa siinä ei ole pätkääkään, vaan ehkä hiukan myöhässä tulevaa järjen käyttöä ja eikös politiikka ole yhteisten asioiden hoitoa. Oman edun tavoittelijat ovat huonointa lajia yhteisistä asioista päättämään. Toivottavasti pöydän putsaaminen uudistaa myös päätösten tekoa.

Syyskuu

Töitä on paiskittu jo kuukauden verran kesäloman jälkeen. Viime viikonloppu oli eka työviikonloppu, sanan varsinaisessa merkityksessä. Meillä oli harrastajateatterikesä-katselmus, jossa hyvinkin erilaiset ryhmät esittelivät osaamistaan. Onneksi tänä vuonna ei ollut mukana näitä pyörän uudelleen keksijöitä, jotka...
Samanlaista harrastajateatterikesää meillä on ollut talossa omastakin takaa johtajanvalinta- nimisen näytelmän kanssa. Tässä vaan ulkopuoliset ohjaajat pyrkivät valitsemaan pääosaan näyttelijää, jolla ei ole oikeasti minkäänlaista pätevyyttä hoitamaan ko. pestiä. Sellaista se on osakeyhtiössä, hallituksessa harrastajat päättävät ammattilaisten puolesta, ammattilaisia koskevista asioista. Taito puhua kovalla äänellä ei tarkoita sitä, että mukana on myös ajatus. Viisain ratkaisu olisi ottaa aikalisä ja katsoa uudet kandidaatit seuraavalle kierrokselle.