Näytetään tekstit, joissa on tunniste keikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keikka. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Vampyyreitä ja Totoa

Viime viikolle osui monenlaista tekemistä. Oli Vampyyrien Tanssia, Tallinnan matkaa ja Totoa jäähallissa.

Helsingin Kaupunginteatteri on onnistunut ihan kohtuullisesti versioidessaan Vampyyrien Tanssia Linnanmäen Peacockiin. Jos jotain pettymystä pitäisi mainita, niin ehdottomasti syyttävä sormi osoittaisi koreografiaa. Ohjaajan ei olisi ehkä kannattanut haukata niin suurta palaa kakkua kuin nyt oli tehnyt. Näyttelijäntyö ja varsinkin laulaminen oli hyvää, mutta tanssikohtaukset olivat aikamoista rimpuilua. Varsinaista tekemistä niistä ei löytynyt, jos siksi ei lasketa käsien heiluttelua kuin diskossa.

Visuaalisesti lavastus oli täynnä kekseliäitä ratkaisuja ja valosuunnittelu oli onnistunut. Ekan puoliskon videolumisateet olisi tosin voinut jättää pois samoin kuin kakkosen näytönsäästäjät. Varsinaiset kuvalliset kuvat olivat minun makuuni liian blurreja, mutta peiliprojisointi oli tehty tyylikkäästi. Musaa olisin paikoin ajanut vieläkin tanakammin, ei siinä vielä oltu lähelläkään tekstin kadottamista. Yritin suhtautua katsomiskokemukseen kuin näkisin ja kuulisin kaiken ensi kertaa, mutta en ihan onnistunut. Siitä on kuitenkin vain viisi vuotta, kun jouduin paneutumaan tähän musikaaliin työryhmän jäsenenä.

Lauantain Tallinnan matka irrotti mukavasti arkirutiineista. Rentoa oleskelua, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Ainoastaan laivamatkat olivat kauhistusta. Mennessä hiihtolomalaiset suunnistivat kylpylöihin ja palatessa laiva oli täynnä abeja...


Sunnuntai-illan kruunasi Toto jäähallissa. Orkesteri oli jättänyt varsinaisen laulusolistinsa Williamsin Tukholmaan potemaan keuhkokuumetta ja heitti todella rennon ja rutiineista vapaan keikan. Biisilistaa oli jouduttu hiukan muokkaamaan uusiksi kiertueen aikaisempiin keikkoihin verrattuna, mikä antoi positiivista potkua esiintymiseen. Taustalaulajina olevat Mabvuto Carpenter ja Jenny Douglas pääsivät eturiviin esittämään parastaan ja onnistuivat. Äänentoisto oli hanskassa, samoin kuin valot. Ei videoscreenejä, ei pyroja, vain ammattitaitoista soittoa ja laulua. Joku saattoi kritisoida ettei uusimmalta levyltä kuulunut kuin Orphan, mutta eihän tämä ollutkaan XIV-kiertue, vaan An Evening with Toto ja sitä se tosiaan oli. Minä nautin. Edellisestä Toton keikasta ja vielä samassa paikassa tuli kuluneeksi 29v, 1kk, 1pvä. Silloin äänentoisto ei toiminut ja huhu kertoi, että miksaajaparka oli säästösyistä jättänyt osan kamoista Ruotsin puolelle ja se valitettavasti kuului, kenkää tuli. 

tiistai 13. tammikuuta 2015

Siberia @ Virgin Oil

Siberia-yhtye oli yksi lempparibändeistäni -80-luvulla, heti ensimmäisten julkaisemiensa äänitteiden aikoihin. Bändiin tutustumista helpotti että olivat kotoisin naapurikunnasta ja vakioasiakkaita silloisella työnantajallani. Toisen levyn aikoihin tein sitten jo keikkaakin heidän kanssaan. Mainio ryhmä. 
Nyt liki 30 vuotta myöhemmin originaali kokoonpano on kerääntynyt yhteen ja tekee comebackiä. Olin viime perjantaina todistamassa ryhmän ensimmäistä keikkaa Virgin Oilissa. Soitto kulki komeasti ja laulukin, vaikka Loisa sanoi ennen keikkaa, että flunssa painaa päälle ja lopputulos voi olla falsettia tai Tom Waitsia.
Arvasin millä biisillä keikka alkaa ja lähes kaikki introt palauttivat mieliin kuinka tämä jatkuu. Rajan Lasse bändin luottomiksaajana hoiti homman suvereenilla tavalla. Soundillisesti keikka oli parhaimpia millä olen viimeisen parin vuoden aikana käynyt, ellei paras. Jatkoa odotellen.
 
Jari Yliaho - kitara, Paavo Kaihola - rummut ja Jari Loisa - basso

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kesäloma ja muuttotouhuja

Päästiin vaan kesälomaan asti tänäkin vuonna. Ja kuinka ollakaan loma alkaa samalla tavalla kuin viime vuonnakin eli muutolla. Viime vuonna meillä tosin oli kolme muuttoa parin kuukauden sisällä, että saatiin perhe asumaan kolmelle paikkakunnalle.
Nyt muuton kohteena on perheen naisväen asumus Tampereella, kun koko kiinteistökompleksi, johon kuuluu viisi kerrostaloa, menee peruskorjaukseen. Ensimmäisessä talossa on jo remontti käynnissä. Muuttomatka ei ole kovin pitkä, vajaat sata metriä, mutta on siinä hommaa, kun kaikki tavarat on kuitenkin siirrettävä. Kaiken kukkuraksi vaimo on nyt kolme kuukautta Helsingissä yliopistoharjoittelussa, joten kukas tätä muuttotouhua oikein hoitaa…. Juhannusaattoaamuna aloitettiin ja nyt alkaa tavarat olemaan yhtä kirjahyllyä lukuun ottamatta uudessa paikassa. Tavaroiden sijoittelua helpottaa se, että pohjakuva on likipitäen sama kuin vanhassa, toki jotkut mitat heittävät pikkuisen, mutta Alvar Aalto on tehnyt siinä vain jokaisesta uniikin asunnon. Omalla autolla, omin käsin, pienin kustannuksin ja hiukan “ei tartte auttaa”-asenteella mennään.
Kesä tuo mukanaan taas kärpäset ja ulkoilmakonsertit. Ehdin käydä Maailma kylässä- festivaalilla ja Helsinki-päivän Kaisaniemen konsertissa.akela
Hyviä artisteja kummassakin tapahtumassa, mutta se mikä jää aina ihmetyttämään, on se liiallisuuksiin menevä matalien taajuuksien palvominen. Siinä menee useassa tapauksessa osa informaatiosta hukkaan, koska vaikkapa sanoista ei saa selvää. Eivät kaikki kuuntelijat ole tuollaisissa massatapahtumissa kaikkien bändien suurimpia faneja, jolloin riittää pelkkä näkeminen ja tekstit osataan ulkoa. Sitten vielä kun nykypäivänä ollaan tarkkoina desibelirajoista ja niitä mitataan, mikä on hyvä asia, mutta kun lopputuloksena mitataan monesti alle 120 Hz:n mylvintää, niin se varsinainen puhetaajudella tapahtuva informaatio jää pakosta kuulumattomiin. Hirvittävää energiantuhlausta. Lavalla saattaa olla soittajia, joiden olemassaolo tulee esille vain videoscreeniltä. On toki poikkeuksiakin. Esim Ismo Alangon setti tuli erittäin maltillisilla volumella, tasaisella taajuuskaistalla ja hyvällä balanssilla, niin että kuunteleminen oli nautinto. Sama juttu oli Anssi Kelan kanssa. Ammattimiehet asialla lavalla ja miksauspöydän takana.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Toukokuun loppua

Toukokuu on hiljalleen loppumassa ja kesälomakin on päivän lähempänä kuin eilen. On ollut jonkin verran kiirettä ilmassa, mikä pitää toki mielen virkeänä. Toukokuun aikana olen ehtinyt käydä kahdesti keikalla.2013-05-13 11.50.43 HDR
Ensimmäinen oli valokeikka Tampereella Cumulus Pinja-hotellissa olevassa Olympia-salissa. Siellä oli Eclipsis ry:n järjestämä musikaalikonsertti “Kun kaikki pimenee”. Hienot puitteet, punaista samettia, puuta, pieni valokalusto ja riittävästi aikaa. Niillä sai aikaan ihan mukavia tunnelmia (toivottavasti) loistavien laulajien esittämään musiikkiin. Osa ohjelmistosta oli hyvinkin tuttua reilun vuoden takaa Dance of the Vampires-musikaalista, niin kuin kaikki laulajatkin. Extrana mukana oli Unkarin vastaavan version vampyyrikreivi.
Toinen oli miksaushomma vanhan ystäväni Saren uuden bändin ensimmäisellä keikalla. Esiintymispaikka oli Club Liberté Kalliossa. Paikka on kuin iso olohuone. Intiimi tila varustettuna ihan kohtuullisella äänijärjestelmällä ja pienellä valosetillä. Talon äänivastaavana toimii legenda jo eläessään eli Mitja Tuurala. Soundcheck tehtiin puolen päivän aikoihin ja varsinainen veto oli n. 23. Siinä välissä ehti hiukan sulatella kuulemaansa, tehdä mielikuvaharjoituksia ja pohtia pieniä muutoksia säätöihin. Lopputulos kuulosti hiukan kriittisimpiinkin korviin hyvältä. Ja miksei olisi kuulostanutkin. Loistavia soittajia ja osaavia laulajia.
Kuuntelukeikallekin ehdin tuossa pari päivää sitten. Musiikkitalon klubilla käväisi soittamassa vanhoista kavereista koostuva ryhmä nimeltä Laitakaupungin Orkesteri. Illan teemana oli Provinssin kadotetut helmet -konsertin ohjelmistossa kuultiin Provinssirock-keikkansa aikanaan peruttaneiden huippuartistien hittikappaleita uusina tulkintoina. Soitto soi komeasti, hiukan kansanmusiikkielementeillä sävytettynä. Ainut pieni miinus voidaan pudottaa vierailevan mieslaulajan laatikkoon. Olisi vaatinut hiukan enemmän puhe- ja laululahjoilla varustetumman hahmon kuin tehis-Otto pystyi tarjoamaan. Jotain siitä puuttui, olisiko vaikka karisma.
Ja huomenna alkaa Maailma kylässä-festivaali…

maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulua kohti

Pari viikkoa töitä ja siirrytään joululomalle. Tämä suuntana ja tavoitteena. Pidin juuri ns. pitkän viikonlopun, kun Itsenäisyyspäivä sattui sopivasti torstaille. kolmasnainen1
Perjantai kuluikin sitten iltaa odotellessa, luvassa nimittäin oli Tampereen Klubilla Kolmas Nainen. Suurin yllätys paljastui hiukan ennen keikkaa, tällä kertaa miksauspöydän takana olisikin Lavilan Kari. Ennakko-odotukset soundimaailman suhteen kohosivat melkoisesti. Toinen jännitysmomentti oli, pystyykö Sakari soittamaan oikea käsi teipattuna kylkeen kiinni. Oli sattunut “pieni” pulkkaonnettomuus ja oikea olkanivel oli pullahtanut  kuopastaan…. Valot sammuivat, tutut tervehdyssanat, kitaroiden kytkeminen, ilmoille kajahti “Syksy rannalla”…. Kaikki oli kohdallaan. Ensimmäistä kertaa kuulin livenä kaikki kolme kitaraa,  balanssissa ja äärimmäisen hyvällä soundilla. Hyväntuulisen näköistä porukkaa stagella. Kyllä tuli mieleen vanhat hyvät ajat.  kolmasnainen2
Siis ne jolloin laivat oli puuta ja miehet rautaa. No, ei mennä aivan niin kauas, annetaan myös laivojenkin olla rautaa. Koko keikka toimi niin soitannollisesti kuin soundillisestikin aivan loistavasti. Sakari sanoi kylläkin keikan jälkeen että ihan ok, mutta tarkoittikin vain omaa soittoaan. Oli kuulemma ollut pakko soittaa “rockposeerausasennossa”, että käsi olisi kestänyt. Sitä sai taas hiukan ylpistellä mielessään tuntiessaan nämä heput ja omistaessaan pätkän verran yhteistä historiaa vuosien takaa. Siitä suuri kiitos.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Tälläistäkin sattuu

Viime viikonloppuna oli tarkoitus käydä Musiikkitalossa kuuntelemassa Hehkumoa. Lähdinkin lauantaiaamuna Tampereelle korjaamaan auton lämmityslaitteen puhallinta. Selvittelin ensin netin foorumeilta, kuinka sinne pääsee käsiksi ja hiukan alkoi jännittämään kun siellä puhuttiin tuntikausien työstä osan irroittamiseksi ja kuinka lähes koko kojelauta täytyy purkaa ensin. No, puhallin oli kädessäni kymmenen minuuttia operaation aloittamisen jälkeen. Asettelin puhaltimen keittiön pöydälle ja kaksi ruuvia irroitettuani vika löytyi. Johto oli irronnut hiilisillasta. Helppo homma, kolvi käteen ja tinaamaan. Mutta. Kolvi onkin Helsingissä. Taisi päästä muutama kirosanakin tässä kohtaa. Muistelin kuinka kävi sata vuotta sitten, kun lensin autollani keikalta toiselle, jossa kaverini oli jo pystyttämässä laitteistoa ja kaksi bändiä odottelee soundcheckkiin pääsyä. Oli käynyt sitten niin, että mukaan oli tullut kahdesta PA-setistä toisen päätteet ja toisen syöttöpiuhat. Olisi tarvinnut hiukan toisenlaisia liittimiä. Adaptereita löytyi yksi ja yksi melkein oikea johto. Otin kolvin käteeni ja hetken odoteltuani totesin kolvin olevan sökönä ja jotain pitäisi tehdä… Tuli todistetuksi, että XLR-liittimeen pystyy tinaaman johdot oikeinpäin sytkärin ja ruuvipuristimen avulla takahuoneessa, uteliaiden soittajapoikien seuratessa toimitusta. Bändeinä oli ekalla keikalla Kolmas Nainen ja toisella Siberia ja Zero Nine.
Samalla kokemuksella taivuttelin puhaltimen piuhan sopivaan asentoon ja lämmönlähteeksi pääsi tällä kertaa kynttilä. Homma onnistui ja puhallin pelittää jälleen. Paikalleen asennuskaan ei ottanut kymmentä minuuttia kauempaa, joten ihmetykseksi jää mihin toiset ihmiset siinä hommassa kuluttelivat sitä aikaa tuntikausia.
Sunnuntaina sitten junaillessani takaisin Helsinkiä kohti, näin kännykästäni, että Hehkumo soitti sitten parhaillaan Tampere-talossa. Näin sitä mentiin ristiin rastiin, tai siis minä edellä.

perjantai 3. elokuuta 2012

Elokuun alkua

Nyt ollaan päästy jo elokuulle… Heinäkuu ja kesäkuun loppu meni pienissä (NOT!) muuttojärjestelyissä. Perhe jätti myöskin Seinäjoen ja heidän tukikohtansa on nyt Tampereella. Siinä oli hiukan kiertuehenkeä, kun parin viikon aikana muuttoauton mittariin tuli 3500 km ja oman henkilöautonkin lukema oli yli 500 km suurempi kuin ennen muuttoa. Autossa tuli istuttua viitisen tuntia päivässä. Se homma on nyt kuitenkin suoritettuna ja siinä tohinan  keskellä kyseli Aholan Kimmo, että ehtisinkö hommiin Valkeakosken Työväen Musiikkijuhlille. No, mikä ettei.
2012-07-26 13.57.19
Tämän tyyppisellä kattauksella hommaa sitten tehtiin. PA:na oli d&b:n Q1: siä 4kpl puolellaan ja subbas-osastosta piti huolta 4 EMS Acoustic:sin Quakea. Leveän lavan vuoksi laitoimme vielä lavan reunalle pari kaiutinta etufilleiksi. Miksaustiskinä oli Yamahan M7CL, jota en ollut aikaisemmin käyttänytkään. Muut jammun tiskit ovatkin sitten tutumpia, joten helposti tuonkin sai käsiin. Vaihtoaikojen pituuden vuoksi päätimme heti, ettei tehdä mitään houselistoja, vaan kaikki bändit hoidetaan heidän ehdoilla ja kanavajärjestyksillä. Joka bändin jälkeen resetoin pöydän nollatilaan, eikä muistissa ollut kuin pikanäppäimet kaikuihin ja etufillien syöttö. Helppoa kuin heinänteko. Noin teknisesti. Ainut ongelma oli tietenkin itse paikka eli teltta, joka antaa oman mausteensa ääneen. Tämäkin ongelma väheni kaikkien esiintyjien kohdalla teltan täyttyessä ääriään myöten. Kolme päivää hyviä bändejä. Hauska keikka.