Nine Inch Nails

 

Viikko sitten torstaina en aamulla tiennyt mihin iltaan mennessä päädyn. Kiitokset Paloniemen Ilkalle ja päädyin Hartwall Areenalle katsomaan Nine Inch Nailia. Nimenomaan katsomaan. Onneksi otin korvatulpat mukaan, sillä jossain kolmannen biisin tuntumassa miksaaja huomasi PA:n olevan lämppäribändin säädöissä ja napsautti (sananmukaisesti) volumen aikalailla maksimiin. Siitä viis, nimittäin se mitä visuaalinen osasto tarjosi oli sellaista silmäkarkkia että huh huh. Enpä muista nähneeni vastaavaa visuaalista elämystä sitten Peter Gabrielin So-kiertueen joskus 1987.  Vaikka Helsinkiin asti ei koko NIN:n kiertuesetti tullutkaan, oli lavalla sellainen kattaus että mitään temppua ei tullut kahteen kertaan.

 

Jos joku haluaa tietää mistä kaikesta jäi paitsi, niin kannattaa katsoa seuraava video. Etummaisen led-seinä uupui, mutta muuten saa hyvän käsityksen tapahtumista.

 

Frankfurt MusikMesse ja Prolight+Sound 2014

 

Tulipa viime viikolla käveltyä ennätyspitkälti sisätiloissa. Kymmenen jättihallia, osa kahdessa kerroksessa. Kyseessä siis maailman suurin soitinalan esittäytyminen messutapahtumana. Eikä siellä tarvinnut kierrellä yksin, vierailijoita oli reilut 110000 142 maasta.

Mitä jäi mieleen? Mustat laatikot, niistä on showtekniikka tehty. Mitä syvemmälle valo-osastoa kahlasi, sen suurempi meteli halleissa oli, viimeiseen tullessa huomasi päätyneensä t-o-d-e-l-l-a suureen discoon. Laserit piirsivät ilmaan kuvioita, oli savua, niin paljon että huonompikin laite hyötyi parempien tuotoksesta, vesiefektejä, ennaltaohjelmoituja valolaitespektaakkeleita, lujaa soitettua musiikkia, eli kaikkea mikä asiaan kuuluu. Äänihallissa oli tosi hiljaista. Tosin ulos oli järjestetty roikkumaan muutamalta valmistajalta isohko PA-nippu, joka aikataulutuksen mukaan aina yksi kerrallaan soi.  Messuilla esiteltiin pari uutta mikseriä ja näiden ympärillä tungeksittiin, kun kaikki halusivat nähdä edes vilauksen uutuuksista, jotkut pääsivät jopa koskemaan niitä.

Fender Stratocasterin 60v näkyi myöskin aika isosti. Olivat haalineet paikalle eräänlaisen Fender Trionkin, jossa soittivat Yolanda Charles, Greg Koch & Nicolas Viccaro

 Festhalleen PRG oli valmistanut nonstopshown, jossa oli käytetty asiallisesti valo-, ääni-, videotekniikkaa yhdistettynä lasereihin, vesisuihkuihin ja esityksen päättävään pyrotekniikkaan. Huikea kymmenminuuttinen jonka päätteeksi pääsi kierrokselle lavan takaosiin ihmettelemään laiteviidakkoa.

Summa summarum, olihan se sellainen elämys josta ei olisi halunnut jäädä paitsi. Siellä näki kymmeniä vanhoja tuttuja joiden kanssa sai vaihtaa kuulumisia. Pääsi aistimaan hiukan suuren maailman meininkiä. Matkailu avartaa, niin kuin sanotaan.

Töihin palautuessani sain toteuttaa messuhengessä videoinstallaatiota, jossa käytetään seitsemää televisiota ja kahta videotykkiä. Suurin osa materiaalista ajetaan laitteiston moottorina toimivan Picturallin serveriltä. Siinä pääsi kokeilemaan monikanavaäänentoistoakin, kun äänet täytyi jakaa kaiuttimiin ja telkkuihin. Pullonkaulaksi osoittautui FinalCut, jolla ei pääse tekemään kuin 5.1-ääntä maksimissaan. Ideaali olisi ollut 7.1.

Kompressori vai ei - kas, siinäpä pulma

Sellainen asia on jäänyt kaihertamaan mieleen, liittyen kaikenlaisiin bändikeikkoihin. Asialla ei ole suoranaista tekemistä mainitsemieni parin keikan kanssa, mutta silloin aloin ajatella asiaa. 

Ennen vanhaan, ennen meludirektiivejä, äänentoistolaitteisto oli kaiuttimien osalta ns. Point source ja sitä kuuli monasti soitatettavan hyvinkin lujaa bändikeikoilla. Kaiuttimien läheisyyden ja takarivin välinen volume-ero oli havaittavaa ja oli siis mahdollista kuuntelijan säätää itse kuunteluvoimakkuutta etäisyydellä lavasta. Näin myöskin sisätiloissa. 

Nykypäivänä kaiutinjärjestelmä on varsinkin kiinteän asennuksen omaavista klubeissa ns. Line array, joka oikein säädettynä skaalautuu koko tilaan samankuuloisena ja ennen kaikkea samalla volumella. Hyvissä järjestelmissä kun pystytään säätämään kauemmas heittävien kaiuttimien äänenvoimakkuus isommaksi kuin lähemmäksi puhaltavien. Ääni kun vaimentuu etäisyyden kasvaessa. Tämähän kuulostaa hienolta asialta, varsinkin kun pääteteho on nykypäivänä halpaa. Laitteistossa pitäisi siis olla headroomia aivan käsittämättömän paljon. Tässä tullaankin siihen kompastuskiveen. 

Nykypäivän trendinä kun tuntuu olevan kaiken materiaalin kompressoiminen. Ensin kanavakohtaisesti miksauspöydässä ja sitten on vielä masterlähdössä oma dynamiikanlyttäin käytössä. Karrikoidusti ilmaistuna ulostuleva signaali on tasaista surinaa ilman dynamiikkaa, eivät muusikot oikeasti soita niin. Edullinen digitaalitekniikka on tosiaankin tuonut huonon soundin kaikkien ulottuville. Jättämällä kanavakohtaisen dynamiikkaprosessoinnin pois saataisiin bändisoundiin ilmaa ja erottuvuutta. Samalla voitaisiin oikeasti hyödyntää sen kaiutinläjän antamaa etua vanhanliiton kamoihin verrattuna. Myöskin melumittauksessa voisi huomata jopa piikkiarvon nousevan sallitun rajoissa ilman että keskiarvomittaus nousisi sallitun yli. 

Anselmi - nuori ihmissusi

Olen nähnyt hyvältä bändiltä kaksi keikkaa parin kuukauden aikana. Toinen oli soundeiltaan hirveä ja toinen vastasi odotusta. Ei täydellinen, mutta hyvä. Tämä johtaa seuraavaan kirjoitukseen, kunhan saan päätäni hiukan selkenemään. Olen nimittäin toipumassa “helvetintaudista”. Eihän siihen juuri muuta tarvita kuin viitisen päivää kuumetta 39 hujakoille. Eikä sitten muuten kuin nimeksi nuhaa ja yskää. Lihakset ja nivelet toki olivat kipeinä. Mutta nyt on suunta parempaan. Onneksi.

Anselmi – nuori ihmissusi tuli ensi-iltaan 24.1. Enpä ollut silloin kykeneväinen liikekannalle, niin kuin en ennakkonäytöksenkään suhteen. Sänky veti voimakkaasti puoleensa. Eilen kävin sitten mielenvirkistykseksi hiukan kävelyllä esitysaikaan ja poikkesin tutustumaan teokseen. Suomalaisella elokuvalla on tulevaisuus. Ei tarvittu niitä kuluneita naamoja esittämässä maneereitaan. Tekstistä sai pitkästä aikaa selvän. Käytetyt tehosteet eivät pompanneet etualalle. Hyvät roolisuoritukset. Aivan kerrassaan loistava elokuva. Suosittelen.

Elokuva sijoittuu nykyisyydessään vuoteen 1988. Asuin paikkakunnalla tuolloin…

Kulttuuria tuli kulutettua…

Viime viikolla tuli käytyä kulttuuririennoissa kahdesti. Ensimmäinen osui melkein naapuriin, kun kävin katsomassa viimeistä edellisen vedon esityksestä Seitsemän Veljestä oopperatalossa.Esitys oli koreografian ja esittäjien puolesta nappiveto. Muutama lähinnä visuaalisuuteen kohdistuva tekijä jäi uupumaan esityksen muusta tasosta. Lavastus oli suhteellisen viitteellinen ja näyttämön yläpuolella seikkaileva sirkkelinterä esti tehokkaasti ainakin itselleni tärkeän takavalon käytön suurimmassa osassa kohtauksista. Ihan sen funktio ei muutenkaan selvinnyt, tokko niillä Jukolassa vielä oli konevoimaista sahaa käytössä. Myöskään muutamat liikkuvan valon liikkeet eivät olleet tarkoitetut näkyviksi, veikkaan. Samoin kuin viimeisessä vaihdossa taustalle tullut vuorimaisema, joka vaihtui yhtäkkiä piharakennuksiin. Ehkä siinä tultiin pikakelauksella Impivaarasta takaisin Jukolaan. Muuten nautin esityksestä tosi paljon.

Jälkimmäinen visiitti oli musiikkiteatteri Kapsäkissä ollut Wigwam revisited, jossa BigJam played Wigwam, ja mikäs oli soitellessa, kun lavalla oli entisiä wigusoittajia 70-luvulta kolmekin kappaletta, Gustavson, Rechardt ja Groundstroem. Varsinkin Gutsi ja Rekku olivat hyvässä vedossa. Soitto soi ja laulu raikasi, sen mitä siitä kuuli. Äänentoisto hoidettiin Kapsäkin omalla kalustolla ja varsinkin lauluosuudet kärsivät varsin korkealla roikkuvasta äänentoistolaitteistosta. Toinen huomautettava seikka oli käsittämättömät taustaprojisoinnit, jotka paikoin hipoivat jo mauttomuutta. Ellei sinne oltu suunniteltu etukäteen mitään muuta näkyvää, kuin alussa näkynyt Nuclear Nightclub-levyn kansikuva, niin kaiken muun olisi voinut jättää huoletta pois. Paikoin tämä jonkinlaista psykedeliaa tavoitteleva VJ-tuotos oli aika kauheaa katseltavaa, enkä usko soittajienkaan tavoitelleen sellaista maisemaa soittonsa taustaksi.

No, aina ei voi onnistua…

Jatketaan

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun. Yritän hiukan kootusti päästä tapahtumissa tähän päivään saakka.

Kesäloman loppu kului vuorotellen Tampereella oleillen ja Helsingissä metsästäen tyttärelle, joka pääsi opiskelemaan Helsingin Yliopistoon, asuntoa. Asunto löytyi lopulta ja viimeisenä kesäloman viikonloppuna tehtiin sekin muutto jo perinteiseksi käyneellä “pienellä porukalla”. Sitten alkoivatkin jo työt ja ensimmäisellä viikolla lähdin vähän niin kuin työmatkan merkeissä Tampereelle teatterikesään katsomaan pari esitystä. Valitsin luonnollisesti sellaiset esitykset, missä projisoinnit näyttelivät suurta ( jossain kohtaa jopa liian suurta ) osaa esillepanosta. Hauska yksityiskohta ensimmäisestä esityksestä oli se, että satuimme erään twittertuttuni kanssa vierekkäisille paikoille. Oli hauska nähdä livenä.

Töissä oli ensimmäisenä to-do-listalla muutaman videotykin hankinta ja siihen sisältyvä hankintalakiin perustuva byrokratia. Sillä systeemillä ei ole oikeasti mitään tekemistä järjenkäytön kanssa. Uusille opiskelijoille pidettiin perehdytystä ja suunniteltiin syksyn juttuja. Isoin juttu tälle syksylle taitaa olla jo tehtynä, nimittäin eilen olleet Tanssitaiteen laitoksen 30v. juhlat. Homma hoidettiin videotekniikassa Picturall Octo-serverillä, kahdella videotykillä ja kahdella 52” telkkarilla. Näytettävinä medioina oli Eero Erkamon valmistamia visuaaleja, kuvakavalkadi 30 vuoden ajalta, sekä samana päivänä eri vuosikymmenten opiskelijoiden sekä työntekijöiden kanssa kuvattua timelapse-improa. Serverin ohjaukseen käytettiin Chamsysin MQ60 konsolia. Osa materiaalista oli valmiiksi tehtyä ja serverille siirrettyä, osa perustui improvisaatioon. Sisäänmenoissa meillä oli digitaalisena videokamera, josta timelapset, sekä analogisena Eeron oma läppäri.

Siinäpä lyhykäisyydessään kaikki se mitä on välillä tapahtunut. Yritän kirjoitella tänne edes hiukan tiheämmin tulevaisuudessa, mutta nyt tuntuu olevan päällä jonkinlainen väsymys koko sosiaaliseen mediaan, jotenkin vain kyllästyttää. No, tulevalla viikolla menen katsomaan tyttäreni kanssa Seitsemän veljestä-esitystä Kansallisbaletin versiona, sekä loppuviikosta parin työkaverin kanssa Wigwam-yhtyettä. Jos niistä vaikka kehittyisi jotain kirjoitettavaa.

Heinäkuun alkua

Muutto onnellisesti takana ja siinä tohinassa unohdin yhden ensi-illan päivämäärän. Havahduin todellisuuteen, kun ohjaaja soitti että kuvat toimivat hyvin mutta voidaanko jättää yksi kuva pois. Tottahan se minulle kävi…  Mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, kun laitoin itselleni jo keväällä liian tiukan deadlinen noille kuville muutosta tuolloin edes tietäen ja lähettänyt kuvat tekniikan vastaavalle jo hyvissä ajoin. No, huomenna sitten ajelen katsomaan kenraaliharjoituksen ihan loma-ajelun merkeissä.

Viikonloppuna käväisin Tammerkosken sillalla tapahtumassa katselemassa ja kuuntelemassa taas kerran Kolmatta naista. Samalla päiviteltiin kavereiden kanssa kuulumiset tähän päivään ja oli hauskaa…